Kuulin maanantaina todella surullisia uutisia, kun Senni, cavalier-Fasun omistaja, kertoi Fasun polven pettäneen. Tämä yksistään olisi kamalaa, mutta tilannetta pahentaa se, että Fasun kummatkin polvet on jo kertaalleen leikattu. Paljon voimia tälle upealle parille, täällä ollaan hengessä mukana !
Tilanne sai miettimään Alman tilannetta. Olen koko ajan ajatellut, että agilityn pariin palaamme, kunhan kuntoutuminen on tapahtunut. Aloin maanantain jälkeen miettimään, uskallanko tehdä sitä. Fasu on aktiivinen ja ihannepainossaan oleva cavalieri, jonka leikkauksen on suorittanut varsin pätevä ortopedi. Kuitenkin polvi petti. Alman polven on leikannut eri ihminen, muuten tilanteen voisi ajatella olevan samanlainen. Tietenkään näiden kahden koiran leikkaukset eivät ole olleet identtiset, polvileikkauksia kun voidaan tehdä monenmoisia.
Olen pitänyt Almaa hiljaiselossa huhtikuun 11.päivästä asti. Se vaikuttaa nyt surkeammalta ja apeammalta, kun mitä tavallisesti. Tavallisesti, eli silloin, kun agilitytreenit ovat säännöllisiä, leikki ihmisten ja koirien kanssa kuuluu arkipäivään ja metsässä saa kirmata vapaana. Minulla on niin ikävä pitkiä lenkkejä ja yhteisiä hetkiä. Yhteisiä hetkiä vietämme tottakai nyttenkin, mutta ne ovat hyvin yksipuolisia sisältäen pieniä rauhallisia temppuja, rapsuttelua, hellimistä ja paijaamista. Me vain olemme tottuneet muunlaiseen.
Jään miettimään tulevaisuuttamme Alman kanssa. Täytyy yrittää punnita, mikä on itsekästä ja mikä ei, mikä on koiralle hyväksi ja mikä saa sen onnelliseksi. Voiko sen saada onnelliseksi harrastamalla jotain muuta.
Alma on onnellinen koiranasi, Kaisa. Ja Thelma tuo Almalle paljon iloa ja tykkäähän se rapsutuksista ja paijaamisesta. Katsotaan ja tuumataan, pienin askelin :)
VastaaPoistaKiitos Äiti, olet ihana :) <3
VastaaPoista