Tassu ja tulehdus

(Tämä teksti siirtyi jostain syystä väärälle paikalle, ja on nyt siirretty suurin piirtein sinne missä se oli alunperin)


Siinä tämän viikon teemasanat. Olin siskoni luona yötä keskiviikosta torstaihin ja kun tulin kotiin, esitteli isäni ylpeänä kuinka olivat äidin kanssa opettaneet Thelman antamaan tassua. Olivat niin ylpeitä saavutuksesta, ja olin minäkin :) Tällä tempulla ollaan sitten viihdytetty itseämme, kun kieriminen on jäänyt junnaamaan paikoilleen.

Torstaina Joel huomasi Thelman silmän märkivän ja olevan punainen. Olen laittanut niihin kostutustippoja, mutta ei ole mennyt ohi. Täytynee huomenna soittaa eläinlääkäriin ja mennä näyttämään sitä jotta saataisiin silmä kuntoon. Onneksi tilanne ei näytä haittaavan Thelmaa vaan se painattaa menemään entiseen malliin.

Tässä ollaan nyt vajaat viisi kuukautta elelty niin, että jommalla kummalla koiralla on ollut jotain probleemaa: thelman pissatulehdus, alman polvi ja nyt tämä.

2min

Niin kauan, kokonaista kaksi minuuttia se kesti. Vaati pari palaa Atrian ohuen ohutta leikkelettä.

Thelma oppi kierimään, snif !


:)

Sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun on ensin kauan miettinyt, kuinka tuolle tohelolle saisi opetettua mitään. Vastaus oli todella yksinkertainen: mene ja opeta

Lopuksi muutama kuva, jotka kävin äsken nappaamassa. Ylin kuva tosin on otettu joskus millon lie :)

Ei mitään uutta

Täällä me ollaan ja möllötellään Alman ja Thelman kanssa. Mitään uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut. Me ollaan oltu kotosalla, mitä nyt Alma oli viime yön porukoitten kanssa Kuivaniemellä mökkeilemässä. Mun kolme viikkoa kestäneet kesätyöt on ohi ja huomenna starttaa harjoitukset kaupunginteatterilla. Päivät on kulunut löhöillessä ja käsikirjoitusta lueskellessa. Tosi saamatonta ja laiskaaaaa.....

No ollaan me aloitettu Thelman kanssa jatkokurssi ja ehditty käydä siellä kaksi kertaa. Positiivisena yllätyksenä Thelma suostui ottamaan pallon palkaksi myös treenikentällä, vieläpä koko puolitoistatuntisen ajan. Olen vain hieman hämilläni sen kanssa: radan reunalla se ottaa niin lunkisti, katselee ja hengailee. Alma täytyy yleensä sytyttää ennen radalle lähtöä oikein tosissaan, joten samaa yritin Thelmankin kanssa. Ei se oikein lämmennyt. Lähtöönkin se jää istumaan tosi sievästi, yrittämättä lähtä minnekään. Mutta kun "hyppy"-käsky kajahtaa ilmoille: PUTSUMMMM ! Thelma kiitää kuin salama eteenpäin juosten minkä jaloistaan pääsee. Okei, Thelma on erilainen. Passaa, passaa tosi hyvin.

Kotipihalla ollaan treenattu Thelman kanssa epäsäännöllisesti. Se kyllä edistyy tosi hurjasti koko ajan. Mainitsemisen arvoista oli, että se osasi siivekkeenkierron jälkeen hakea oikeaan keppiväliin, vaikka vauhti oli melkoinen. Minun taitava tyttö <3 data-blogger-escaped-br="">
Olen päättänyt, ainakin suurinpiirtein päättänyt, että jatkan agilityä Alman kanssa. Kuukauden päästä treenaamisen voisi aloittaa. Ajattelin kuitenkin käydä näyttämässä sitä eläinlääkärille ennen aloittamista. Hän saa katsoa polvet sekä sydämen. Jos kaikki on reilassa, palaa mustavalkoinen kiituri agilitykentille. Meillä on vähän nollia jäänyt rästiin tässä parin vuoden aikana, on siis kiinni kurottavaa ! Jos totta puhutaan, meidän tavoitteemme ovat harrastamisessa. Kilpaileminen on intohimoni, joten täytyy myöntää senkin olevan mielessä..

Ehkä me vielä.