Seliseli

Lauantain kisat menivät varsin mallikkaasti. Thelmis oli oma vauhdikas itsensä, eikä kontakteilta lipsumista tapahtunut. Täysin uudenlaiset virheet tekivät ensiesiintymisensä, mutta ne eivät meitä masentaneet, hieman vain huvittivat.

Eka radalta 5, syynä lentokeinu. Jäin varmistelemaan keinua edeltävälle hypylle menoa, jolloin olin auttamattomasti myöhässä keinulla. Siinä ihmetyksissäni, kun Thelma sai kun saikin itsensä keinulle, en sanonut muuta kuin "eteen, menemene". Samassa hetkessä sainkin todistaa, kuinka Thelma juoksee älytöntä vauhtia keinun päähän, ja siitä läpi. Muuten voisi luulla, että se ei vain malttanut pysähtyä kontaktille. Koska Thelma kuitenkin himmaa aina keinulla, eikä juokse kerralla puolta väliä pitemmälle, laitan tämän erehdyksen piikkiin. Väitän tuntevani koirani sen verran hyvin, ettei se muuten tuollaista tekisi. Puomin tai A:n se saattaa tulla läpi ja sitäkin harvoin. Keinua se ei tule tahallaan läpi. Tältä sattumalta olisi vältytty, jos olisin keinua edeltävän putken jälkeen jäänyt puomin ja keinun väliin ohjaamaan, ei olisi tarvinnut varmistella niin paljon ja olisin ollut ajoissa. Mutta ensi kerralla sitten!

Toisella radalla kaikki meni mallikkasti, muistin kertoa myös Thelmalle keinun olevan keinu. Kuitenkin loppusuoralla muurille vienti oli liian jyrkkä ja yksi palikka tipahti. Meidän eka palikka, muistaakseni. Olisi pitänyt hieman pyöristää sitä vientiä, kun ei kiirekään ollut. Lisäksi viimeinen este tultiin ohi, siihen en keksi yhtä pätevää selitystä kun muihin virheisiin.

Positiivista oli se, että selvitimme vaikeilta tuntuneet kohdat ongelmitta. Thelmis on niin hieno, kun se menee lujaa ja muistaa silti kuunnella. Se tekee mun kanssa yhdessä. Lisäksi kontaktit ovat huiput. En seisottaisi niillä normaalisti noin pitkään, mutta kun piti saada hieman etumatkaa. Alman kanssa tuollaisista kontakteista sai vain haaveilla. Hyvillä mielin, kuten aina, jäämme odottamaan ensi viikon haasteita!


Perjantaina kävimme moikkaamassa Utua. Utu on hieman Veeaa matalampi ainakin tässä vaiheessa, saa nähdä miten sisarukset kasvavat. Ensi viikolla näenkin taas Aiaa, mielenkiintoista vertailla tyttöjä.

Alma tuhisee tässä sängylläni niin uneliaasti, että tämä työläinen taitaa liittyä remmiin. Viikon päästä jännitetäänkin jo ensimmäisen riparin alkua!

Hyvällä fiiliksellä

Viime viikolla kotiuduttuamme pistettiin asiat tärkeysjärjestykseen, eli suunnattiin treeneihin. Thelma kävi aika kuumana ja A:n kontaktilta se lähti pariin kertaan ilman lupaa. Muuten meni aivan mukavasti, ainakin oli intoa ja vauhtia mukana!

Vähän aikaa sitten kotiuduttiin tämän päivän treeneistä, jotka menivät niiiin nappiin! Koska lauantaina on kisat, tavoitteena oli saada rata suoritettua nollalla läpi. Tavoite onnistui suoritettuamme radan lähes täydellisesti. Menimme radan vielä toiseen kertaan kokeillen kepeille pakkovalssia, mikä onnistui myös. Tyytyväisenä suuntasimme jäähdyttelylenkille. Videolla ensimmäinen yritys

                     















  

Keskiviikkona Veea kävi vierailulla. Thelma ja Veea olivat täysin samalla aaltopituudella ja jaksoivat leikkiä pitkän aikaa. Vielä viimeisillä voimillaan ne kalisuttivat hampaitaan yhteen maassa maaten. Veea oli niin ihana pikkuinen koikkeri <3

Tällä viikolla on ollut koirien huoltoa. Maanantaina seurakaveri Lotta kävi kotona hieromassa koirat. Hän on pian valmistumassa koirahierojaksi, joten mielellään käytin hänen palvelujaan. Alma makasi oikein tyytyväisenä hieronnan ajan, vaikka se aiemmin on ollut aika rauhaton. Kenties tuttu ympäristö auttoi asiaan. Thelma puolestaan oli sitä mieltä, että hieronta saisi jäädä väliin. Kun pitkän maanittelun jälkeen saimme Thelman hierottavaksi, rauhottuisi se kuitenkin kohtalaisesti. Almalla oli hieman jumeja, mutta onneksi Thelmalla kaikki oli ok. 

Eilen käytin Alman trimmaajalla. Koko turkki korvia ja häntää lukuunottamatta ajeltiin koneella. Miten pikkuinen koira karvan alta paljastuikaan! Aivan ihanaa kun ei enää tarvitse tapella takkujen kanssa. Pikku pinseri vaikuttaa myös itse tyytyväiseltä lopputulokseen, vaikka olo eilen hieman kummallinen olikin. Kuvaa ei kameralla vielä ole, täytyy laittaa myöhemmin.

Huomenna suunnataan katsomaan Utua ja koikkerivauvoja Ritva-kasvattajan luokse ja lauantaina on vuorossa kisat.

Mukava viikonloppu tulossa!

Ps. Kuten videoilta näkee, täällä on tullut viikon aikana kesä. Ei huono ollenkaan!

  

Haastavaa

Istumme junassa matkalla kotiin. Viime keskiviikkona alkanut reissu Helsinkiin oli rentouttava ja monipuolinen. Pääsin vihdoin ja viimein katsomaan Uuden Iloisen Teatterin esityksen livenä. Pienempänä osasin vuorosanat ulkoa esityksistä, joita esitettiin televisiossa. Aivan huikeaa. Kävimme myös verestämässä vanhoja muistoja Linnanmäellä ja Korkeasaaressa ja tapasimme sukulaisia. Ihana reissu, joka pyyhki kevään stressin huspois!

Sanna ja Esa ovat muistaneet meitä haasteella. Tässäpä tulee, 33 asiaa meistä. En haasta ketään, koska haaste pyörii jo niin monessa blogissa.

– Kerro 11 asiaa itsestäsi
– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Minusta

1. Nukun mahallani, toinen jalka koukussa lantion yläpuolella. Muuten ei tule uni.

2. Ollessani päiväkodissa, vastapäätä istuneen lapsen hampaisiin jäi levitettä. Sen jälkeen olen syönyt leipäni ilman levitettä.

3. Jännitän tosi paljon uusia tilanteita, ihmisiä ja esiintymistä. Onneksi seitsemän vuotta teatteria harrastaneena osaan peittää tämän aika hyvin.

4. Vaikka asiat eivät olisi mallillaan, olen yleensä aika tyytyväinen. Aina löytyy jotain positiivista ja aihetta iloon!

5. En yleensä lue kirjoittamiani postauksia, vaan julkaisen suoriltaan. Ei aina niin hyvä idea.

6. Aloitan huomenna huippukivat kesätyöt.

7. En halua matkustaa ulkomaille. En näe tarvetta sille enkä uskalla kokeillakaan etten jäisi koukkuun. Reissaaminen kotimaassa riittää varsin hyvin.

8. Tukkani on ollut mustapunainen, pinkki-blondi, pinkki-blondi-ruskea, musta-blondi, violettiraitainen ja oranssiraitainen ja oranssi. Nykyisin maantienvärinen.

9. Inhoan hiuksien harjaamista. Saatan olla ainakin viikon koskematta harjaan. Nyt olen harjannut tukkani päivittäin ja todennut, että homma helpottuu kun sitä tekee useammin.

10. Olen 30senttiä Joelia lyhyempi. Mielestäni ero ei ole niin suuri kuin miltä se kuulostaa.

11. Olen aina myöhässä koulusta, mutta muuten olen yleensä ajoissa. Inhoan sitä, kun ihmiset eivät pidä kiinni sovituista aikatauluista.

Esalta:

1. Missä olit tunti sitten?

- Seinäjoella

2. Milloin viimeksi onnistuit?

- Selviydyin autoilemisesta Helsingin keskustassa

3. Milloin viimeksi koirasi onnistui (tai onnistuivat)?

- Alma kokee onnistuneensa aina, kun se illalla saa ruokaa ollessaan ihan varma, että juuri tänä iltana se jää ilman. Thelma onnistui vihdoin ja viimein sietämään Ohmi-pentua. Nyt se haluaisi olla Ohmin kanssa koko ajan, ja vuorostaan pennulla menee hermot.

4. Saat 50 euroa. Mitä nyt?

- Olen pihi, laitan rahat säästöön.

5. Mikä tässä maailmassa on kaikkein parasta?

- Perhe, koti

6. Tahdotko?

- Tahon!

7. Mikä on hauskinta, mitä 30 sekunnissa voi tehdä?

- Suorittaa agilityrata. Lyhyehkö.

8. Miksi koirasi on (tai ovat) sen niminen (tai nimisiä) kuin on (tai ovat)?

- Alman nimeksi 12-vuotias Kaisa olisi halunnut joko Daisy tai Cindi. Iskä suostui koiranottamiseen sillä ehdolla, että sille laitetaan joku kunnon nimi, kuten Alma. Thelman nimi vain putkahti mieleeni lenkillä, se sopi Almaan ja oli edes hieman erikoisen kuuloinen. H-kirjain on tärkeä sen nimessä!

9. Miksi koirasi on (tai ovat) sen rotuinen (tai rotuisia) kuin on (tai ovat)?

- Ritva-kasvattaja oli maanitellut minua koiran ottamiseen jo ihan pikkuisesta kirpusta lähtien. Kun koiran ottaminen alkoi olla ajankohtaista, tuntui cavalieri varsin sopivalta rodulta perheemme ensimmäiseksi koiraksi. Ritvan Sinkku-koikkeri oli meillä hoidossa 2010 ja koko perhe ihastui siihen ikihyviksi. Koikkereiden (mahdolliset) hyvät agilityominaisuudet sinetöivät päätöksen

10. Nuuhki ilmaa. Miltä haisee?

- Terveysasemalta, ilmeisesti jokin puhdistusaine.

11. Kumpi voitti: kissa vai koikkeri?

- Koikkeri, koikkeri on maailman napa ja valtias

Sannalta:

1. Suklaa- vai mansikkajäätelö?

- Suklaa kaikissa muodoissa on parasta. Näitä kahta ei saa missään nimessä sekoittaa keskenään.

2. Kuinka paljon on liikaa?

- Kun itseä alkaa turhauttaa. Jos ei ehdi turhautua johonkin, on tehnyt jotain sopivasti.

3. Osaatko ajaa pyörällä ilman käsiä?

- Nykyisin ehkä ihan pienen matkan, pienenä teininä ajoin ilman käsiä paljonkin. Olin cool.

4. Minkä väriseksi maalaisit talosi?

- Joku maanläheinen väri. Kaikessa muussa suosin kirkkaita värejä, mutta talon pitää olla hillitty.

5. Kuka Muumilaakson tarinoiden henkilö olisit?

- Pikku Myy.

6. Milloin olit täpärässä tilanteessa?

- Ollessani autonratissa Helsingissä. En uskaltanut pistää edes radiota päälle, ettei keskittyminen herpaantuisi. Hui kamala.

7. Jos koira(/i)ssasi voisi muuttaa yhden asian, mikä se olisi?

- Alma: Omaisi terveen sydämen ja hampaat.

Thelma: Tykkäisi kaikista ihmisistä ja koirista hurrrjan paljon!

8. Mistä asiasta koira(/i)ssasi et olisi valmis luopumaan mistään hinnasta?

- Alma: Ystävällisyys isolla Y:llä

Thelma: Thelma kokee kaiken suuresti. Voin vain kuvitella minkälainen tervetulo-serenaadi meitä odottaa kun saavumme matkaltamme kotiin muutaman tunnin kuluttua.

9. Mikä sai sinut viimeksi nauramaan?

- Oma eläytyminen Salkkareihin

10. Kuinka toimit rataantutustumisen ja ratasuorituksesi välisenä aikana?

- Kisoissa: Ennen kun haen koiran, kertaan radan mielessäni muutamaan kertaan jotta varmasti muistan sen. Thelma ei vaadi sytyttelyä, joten käveleskelemme edes takaisin ja odotamme. Seuraan muutaman suorituksen ja kertaan jälleen rataa. Aloitan viimeisen kertaamisen edellisen koirakon lähtiessä liikkeelle ja yritän ehtiä käymään radan läpi ennen kuin he ehtivät maaliin. Jännitän kovasti. Kävellessämme rata-alueelle sanon Thelmalle ”Mennäänkö, mennäänkö?”. Treeneissä tutustun rataan tosi huonosti ja välinpitämättömästi. Pitäisi petrata.

11. Jos koira ei ole vaihtoehto, minkä eläimen hankkisit lemmikiksi?

- Kanin. Niin vitsikkäitä eläimiä!

Blogi on kokenut pienen uudistuksen: lisäsin blogilistan sekä tunnisteet kaikkiin vanhoihin teksteihin.

Pidän.

Maanpinnalla

Pentujen lähdön jälkeen rauha valtasi Oulu-kodin, vaan mepä emme siellä ole kovin paljoa viihtyneet. Pentujen lähdöstä on kulunut huomenna kuusi viikkoa. Tänä aikana olemme olleet noin kymmenen enemmän tai vähemmän kokonaista päivää Oulussa. Pääsimme vihdoin ja viimein Kemiin sekä rauhoittumaan Levin ihaniin maisemiin. Joelin Kokkolan reissu on vihdoin lusittu, mutta huhtikuun puolivälissä vietimme siellä pidennettyä viikonloppua. Tällä hetkellä kirjoittelen päivitystä Helsingistä. Vauhtia on riittänyt.


Syy blogin hiljenemiseen oli reissaamisen lisäksi se, että blogiin kirjoittaminen tuntui turhalta, kun monen viikon kirjoittelun aihetta ei enää ole. Pentujen muuttaminen oli aika kova paikka. Vielä kovempi paikka oli Facebookin täyttyminen uusien omistajien päivityksistä ja kuvista. Tajusin, ettei minulla, ylläriylläri, olisi enää mitään tekoa niiden pikkuisten elämässä, jotka makuuhuoneessani kasvatin. Majava, Ville, Sydän, Pähkis ja Sparrow olivat huippurakas viisikko minulle. Pikku hiljaa olen uskaltautunut avaamaan omat valokuvakansioni ja blogikirjoitukset muistellakseni tätä huikeaa kevättä.

Onneksi tätä FB-masennusta ei kestänyt pitkään. Ymmärsin olevani onnekas, kun sain ja saan edelleen seurata pikkuisten elämää netin välityksellä. Aia, Ego, Utu, Veea ja Dave ovat osoittautuneet kelvollisiksi koirakansalaisiksi. Vaikkei minun osuuteni siihen olekaan kovin suuri, tunnen silti jonkinlaista ylpeyttä niistä. Aiaa ja Utua olen onnekseni kerennyt näkemään. Varsinkin Aian ylitsevuotavainen ilo tavatessamme ilahdutti mieltä niin paljon.

Sananen pentujen kodeista. Aia meni Tampereelle Esan ja Sannan luo, Thelman äidin Quitan "omistajien" luokse Sannan harrastuskoiraksi. Olen seurannut Sannan agilitytaivalta cavalierien kanssa aina ihailevin silmin ja onkin ilo nähdä, kuinka hienoa jälkeä Sanna ja Aia saavat aikaan muutaman vuoden kuluttua. Kevään aikana puhelut ja WhatsApp-viestit lensivät Oulu-Tampere väliä tiheään tahtiin ja pikku hiljaa huomasin tutustuneeni todella mahtavaan ihmiseen. Ehkä kevään parasta antia, sanoisin.

Ego muutti myös Tampereelle Olli-iskän ja Outin iloksi. Outi ja Olli ovat takoneet hienoja ratoja ja huikeita aikoja kevään mittaa. Heidän yhteistyötään on ollut ilo seurata ja tietää, että pennuilla on geenit näin hienolta koiralta. Kuitenkin geenit ovat vain yksi tekijä, koulutus ja ohjaaja vaikuttavat paljon agilityradalla. Egolla ei siis pitäisi olla huolen häivää Outin osaavissa näpeissä! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevien arvokisojen tuloksia..

Utu pääsi kirmailemaan  koiralauman kanssa Maksniemen metsiin Ritva-kasvattajan luokse. Vilinää ja vilskettä ei tule puuttumaan tämän neidin elämästä eikä koirakavereista ole uupeloa. Oli mukavaa, että yksi pennuista jäi näinkin lähelle Kemiä, sen elämää pääsee varmasti seuraamaan ihan livenäkin. Ritvan olen tuntenut ihan pikkutytöstä asti ja oli hauskaa kasvattaa hänelle oma pentu. Ritva luotti minuun ja antoi pentueen kasvatettavaksi, josta olen hänelle todella kiitollinen.

Veea jäi asumaan meidän kanssamme samalle kadulle Ouluun Henskun agility- ja tokokoiraksi. Kun yksi pennuista oli vielä vapaana ja tieto Henskun kiinnostumisesta pentuetta kohtaan tuli ilmi, olin todella innoissani. Kun Hensku kävi pentuja katsomassa, innostukseni vain kasvoi. Huomasin, kuinka hyvää huolta Hensku koiristaan pitää ja panostaa niiden kanssa treenaamiseen. Veea oli meidän suosikkipentumme, jonka annoimme ilomielin Henskulle. Tästä parista kuullaan vielä, sanokaa minun sanoneen!

Dave lähti sisarustensa kanssa Tampereelle Petrin agilitykoiraksi. Dave oli kaikkien vierailijoiden ehdoton suosikki, se valtasi sylit ja tuijotti hellyyttävästi. Dave pääsi myös hienoon perheeseen kahden cavalier-pojan seuraksi. Daven eloa olen saanut seurata Facebookista tiuhaan tahtiin ja ainakin on vaikuttanut, että se on hurmannut myös uuden perheensä. Petri on ohjannut koiriaan menestyksekkäästi ja innolla odotan, mitä tällainen ohjaaja saa aikaan astetta nopeamman koikkerin kanssa.

Pikkuisten elämää voi enempi ja vähempi seurata jatkossa seuraavissa osoitteissa:

Aia
Ego
Utu
Veea
Dave


Niillä on aina paikka sydämessäni.