Odotettavissa pieniä punavalkoisia

Thelma on siis nyt astutettu onnistuneesti ja pentuja olisi toivottavasti tulossa helmikuun puolessa välissä.


Isänä pentueella on Bullbenz Kooi Olly Sade, tuttavallisemmin Olli, joka asustelee Tampereella.

Olli on todella komea uros, jonka tumma väritys miellyttää omaa silmääni hyvin paljon. Ollilla on terveet polvet, kyynärät, lonkat ja silmät. Terveyden,ihastuttavan ulkonäön sekä miellyttävän luonteen lisäksi Olli on loistava agilitykoira, mikä on tietysti suuri plussa. Lisätietoja Ollista voi lukea osoitteesta http://ollikoohon.nettisivu.org/

Mikäli kaikki menee hyvin, saadaan helmikuussa maailmaan varsin potentiaalisia agilityhirmuja, sillä kummatkin vanhemmat ovat todella hyviä, nopeita menijöitä! Jäämme odottelemaan tiineyden merkkejä..

Joulu kolkuttelee jo ovella ja jouluvalmistelut ovat todella hyvässä vaiheessa, vaikka pääsimmekin kotiin suunniteltua myöhemmin. Reissu oli kaikin puolin mukava ja viihdyimme Sannan ja Esan luona mainiosti !

Huomenna vielä saunan pesu, jonka jälkeen saa jäädä odottelemaan joulupukin tuloa. Joulu on niiiin ihana !

Oma vika

Eilen lähdettiin Joelin kanssa joululahjaostoksille Kokkolan keskustaan ja jätettiin Thelma kotiin Audacity-äänitysohjelman kanssa. Viivyttiin reissussa vajaat kaksi tuntia ja kotiin päästyämme kuuntelimme nauhoitteen. Aika lohdutonta kuunneltavaa oli. Äänite kesti 1h50min, josta hiljaisia hetkiä oli yhteensä n.50min. Pisin hiljainen hetki kesti 20minuuttia. Välillä oli koviakin "haukkukohtauksia", välillä vain vinkumista.

Nyt kun olen miettinyt tätä asiaa, tunnen itseni aivan idiootiksi. Kaikki merkit siihen, että Thelma ei osaa olla yksin, ovat olleet ilmassa jo hyvin kauan. Viime talvenakin monesti kotiin tullessani Thelmalla oli konsertti meneillään. Luulin vain sen reagoivan auton oven ääneen, mutta ilmeisesti näin ei ollut. Nyt kun olen ollut Kemissä ja jättänyt koirat äitin ja iskän kanssa kotiin, ovat he kertoneet Thelman vinkuneen oven takana lähtöni jälkeen. Thelma on aina yli-iloinen tullessani kotiin, se jaksaisi kujertaa ja pomppia vaikka kuinka kauan. Thelma on aina siellä missä muutkin, ei ikinä omissa oloissaan. Thelma ei ole ikinä ollut yksin: pentunakin se nukkui takkini sisällä, kun kävimme pitemmillä lenkeillä Alman kanssa.

Miten tyhmä voi olla, että ei opeta koiraansa olemaan yksin? Muutama sana puolustuksekseni. Thelma on tosi helppo. Esimerkiksi bussissa ja junassa se makaa lattialla rauhallisena. Se ei hauku kun se on jäämässä yksin, toisin kuin Alma ajoittain. Se ei stressaa. Alman haukkumisen ja riehumisen takia en ole huomannut ajatella Thelmaa lähtötilanteissa. Almaan verrattuna Thelma on ollut aivan unelma, se vain katselee ja on hiljaa kun olen lähdössä. Ehkä siksi ei tullut pentuna mieleen harjoitella yksinoloa, sillä se asia vaikutti olevan Thelmalle aivan ok. Nojoo, ehkäpä sitä olisi silti voitu treenata edes joskus. Nyt kun mietin asiaa tajuan, että Thelma oli tällä viikolla, 11.12.2012 ensimmäistä kertaa yksin kotona. Yksin missään. Päivää vaille kaksi vuotiaana. Tosi noloa myöntää. Voi hyvä päivä, jotain pientä jäi huomioimatta kaksi vuotta sitten..

Toivon, että peli ei ole vielä menetetty. Nyt aletaan treenaamaan tätä yksinoloa ja toivottavasti tästä selvitään. Harmittaa niin, kun tämä olisi voitu estää helpostikin jo aikaa sitten. Argh.

Viikonloppu on ollut ihana. Pitkiä yöunia, leffoja ja hyvää ruokaa. Mahtava päätös kiireiselle stressiviikolle.
















Huomenna Tampereelle, pitäkää peukkuja!

Kaksivuotias

Gigson, Tii, Thelmis, Temppis, Tellervo, Tellu, Pentu, Ötökkä, Kettu, Firefox..

Thelma täytti eilen kaksi vuotta. Sankari sai lahjaksi punaisen kongin, joka oli varsin mieleinen. Onnea mahtavalle superkoiralle <3 Kuten olen jo moneen moneen kertaan sanonut, olen Thelmasta niin onnellinen. Ja ylpeä. Ja varsin tyytyväinen siihen. 

Synttäripäivää varjosti ikävä puhelinsoitto. Isännöitsijä oli saanut viestiä, että koirat häiritsevät naapureita haukkumisellaan. Tosi kurjaa että naapurit eivät voi ilmoittaa asiasta henkilökohtaisesti, saisi kenties hieman lisätietoja asiaan liittyen. Nyt on kuitenkin alettu harjoittelemaan hiljaa olemista, mikä sinänsä on hieman hankalaa, sillä koirat ovat mielestäni yleensä hiljaa. Joskus lähtiessäni kotoa Alma saattaa haukkua pari kertaa, mutta lopettaa viimeistään oven sulkeutuessa. Thelma haukkuu ovikelloa. Ne haukkuvat välillä leikkiessään.

Eilen iskä vakoili Thelmaa Skypen kautta, kun jätin sen yksin. Thelmis oli istuskellut, sitten laittanut maate ja lopulta nukahtanut. Nukahtamiseen meni 17minuuttia, mutta toisaalta rapussa kolisteltiin koko aika, kun naapurit roudasivat jotain tavaroita. Itse olin todella kaukana, joten Thelma ei pystynyt minua kuulemaan/haistamaan. Lopuksi menin itsekin tömistelemään rappukäytävään ja kolistelin avaimia kaiteeseen sekä omaan oveemme. Ei haukun haukkua. Lisäksi näin paria naapuria, joilta kyselin koirien haukkumisesta. Toinen oli kuullut haukkumista, muttei sanonut sen olevan mitenkään häiritsevää. Toinen ei ollut kuullut haukkumista ollenkaan. Ja ilmeisesti joku sitten kuulee sitä useamminkin.. Meillähän ei tässä ole seinänaapureita ollenkaan, yläkerrassa toki on asukkeja.

Tällä hetkellä treenin alla on siis ovikello, sillä muihin harkkoihin tarvittaisiin Almaa. Kaikille naapureille laitoin viestiä, että ilmoittavat jatkossa minulle, mikäli häiriö ei lopu. Onneksi huomenna alkaa loma ja pääsemme oikein tehotreenaaman haukutonta elämää!

Puhelun jälkeen aloin miettiä, onko pentujen syntyminen ja kasvaminen täällä sittenkään mahdollista. Mitä sitten jos naapurit saavat päähänsä alkaa valittaa niistä? Pohdin myös, onko kyseinen toiminta edes sallittua, vaikka aiemmin olin ymmärtänyt järjestyssääntöjen sallivan sen. Niissä nimittäin kielletään ammatillinen eläintenkasvatus. Siispä otin härkää sarvista ja soitin isännöitsijälle. Onnekseni hän sanoi, että yksittäiset pentueet kuuluvat normaaliin elämään, eikä se siis ole kiellettyä. Huh ja helpotus! Yksi mutka matkasta pois.

Huomenna on edessä vielä maantiedon tentti sekä vierailu taidemuseolla. Seitsemän aikaan hyppäämme junaan ja illalla ollaankin sitten Jollen luona Kokkolassa. Huippua! Jännittävä viikko edessä, ja mikä parasta: loma alkaa! Lisäksi Kemiin palatessamme jouluaattoon on enää neljä yötä..

Nyt maantiedon pariin!

Ps. Käsityönkurssille piti tehdä portfolio, jonka toteutin blogin muodossa. Mikäli kiinnostaa yliopisto-opiskeluun liittyvät käsityönopinnot, käy katsomassa osoitteessa http://kaskasityo.blogspot.com

Älytön tsägä

Yllättäen tämä oululainen tiimi on jälleen Kemissä. Koirat ovat olleet täällä jo viikon, me käytiin Joelin kanssa sunnuntai-maanantai Oulussa, kun maanantaina oli viikon ainoa koulupäivä. Lukujärjestyksessä oli salibandyä ja vierailu Oulun taidekoululla, rankkaa yliopisto-opiskelua! Tiistaina lähdettiin uhmaamaan pakkasta Torkk:n epiksiin. Onneksi halli oli lämmin eikä palella tarvinnut. Osallistuimme ykkös kakkosten radalle, josta nollavoitto ja Thelman ensimmäinen pokaali!


Ärsyttävää kun mun valssit on niin myöhässä, töksähtelevää menoa paikka paikoin. Keinukin on aika hidas, mutta siihen ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen ottaen huomioon ettei Thelma vielä toukokuussa uskaltanut sitä mennä ollenkaan.

Itsenäisuuspäivänä oli ARCT:n seuramestaruuskilpailut. Thelma parka tärisi kylmyyttään autossa, mittarissa oli -20. Radanrakennuksen jälkeen Joel toi Thelman halliin, jonne se pissasi melkein heti. Ihmettelin tätä, ei sillä ole tapana merkkailla. Joku fiksumpi sitten totesi, että sillä on varmaan alkamassa juoksu. Oikeaan osui. Syyskuusta asti odotetut juoksut alkoivat viimeinkin. Juoksuhousuja ei tietenkään ollut mukana, joten kisat jäivät sitten kisailematta.

Meillä oli Thelmiksen kanssa sopimus, että se aloittaisi juoksunsa vasta joulun jälkeen, sillä astutus on ollut suunnitelmissa. Aluksi tuntui, että tämä tulee nyt liian nopeasti. Kuitenkin äsken ostin mulle ja Thelmalle junaliput Tampereelle, jonne suuntaamme 17.12. Toivotaan että astutus onnistuisi ja helmikuussa Ouluun syntyisi täydellinen kooikerpentue.

Olen niiiin täpinöissäni!

Moo sekä Tii