Korkattu

Pääsin livistämään konfirmaatioharjoituksista ja ehdin kuin ehdinkin kotikisoihin korkkaamaan ekat kolmosten startit Thelmiksen kanssa. Kannatti siis ilmoittautua varan vuoksi. Tuomaroimassa oli Harri Huittinen.

Päivän saldona kaksi hylkyä. Agilityradalla matka kosahti kohtaan, jota arvelinkin kompastuskiveksemme. Yllättävän harva hyllytti kyseisessä kohdassa, vaikka mielestäni se oli haastava. Tilanteessa olisi pitänyt ohjata vieläkin napakammin. Keinulla en taaskaan sanonut esteen nimeä ja sinne mentiinkin aika vauhdikkaasti, pitänee petrata. Kepit olivat supernopeat ja muutenkin meno mukavaa.

Hyppyrata tuntui tutustumisessa hirveältä. Ajattelin etten tule selviämään siitä missään nimessä. Kepeille en löytänyt minkäänlaista ratkaisua: tällaisia kohtia ei vain ole harjoiteltu. Lopulta valssasin kuoleman hitaasti ennen keppejä saadakseni Thelman oikeaan väliin. Kepit onnistuivat, mutta hyllytimme keppien jälkeiselle hypylle, alla oli jo yksi kielto. 

Sanon aina että Thelman radat ovat hienoja ja kivoja ja varsin mallikkaita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten huomaisi töksähtäviä kohtia ja kaarroksia, vaan nautin tekemisestä Thelman kanssa. Thelma vaikuttaa siltä, että se yrittää todella kovasti lukea ohjausta eikä se touhuile omiaan. Thelma on tyytyväinen kun se saa tehdä. Aina kun sen kanssa tulee radalta, fiilis on huippu. Thelmis on huippu.

Tyttöjen juttuja

Viime viikolla ylitin itseni soittamalla eläinlääkärille Alman hammaskivistä. Mielestäni ei ole olemassa kurjempaa paikkaa, kuin eläinlääkärit: aina kuulee jotain ikävää. Monenlaisista kotikonsteista huolimatta Alman hampaat eivät ole lähellekään priimaa, joten hammaskivien poisto oli enemmän kuin tarpeen. Sain ajan  Oulun Otuksesta jo tälle päivälle, sopivasti ennen huomista lomamatkaamme. Aluksi eläinlääkäri kuunteli Alman sydämen. Hän totesi, että sivuääntä kuuluu, muttei hän kuitenkaan puhuisi sydänviasta. Nämä diagnoosit vaihtelevat aika paljon lääkärien mukaan.. Kuitenkin kerrottuani Alman olevan pirteä ja iloinen, käski lääkäri vain seuraamaan vointia ja palaamaan asiaan mikäli tarvetta ilmenee. Sydämen vuoksi päädyttiin astetta kevyempään nukutukseen. 

Toimenpide kesti tunnin verran. Hammaskivet saatiin poistettua, mutta viime viikolla haljennut vasen poskihammas sai poistotuomion, kuten myös pari pienempää hammasta. Valitettavasti poistoa ei voitu suorittaa Otuksessa, kun tarvittavia välineitä ei heillä vielä ollut. Siispä palaamme näihin hampaisiin muutaman kuukauden sisään, eläinlääkäri ei pitänyt tilannetta akuuttina. Mielestäni on kuitenkin parempi hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä ennen, kuin tilanne kehkeytyy akuutiksi. Hoitaja kehui Alman hoikkaa olemusta ja totesi sen olevan hyvin vilkas tapaus. Tällaisia kommentteja on aina mukava kuulla.

Potilas on voinut hyvin. Automatkan se nukkui sylissäni ja kotona tunnelma on ollut uninen. Onneksi pahoinvoinnilta on vältytty ja nyt kun leikkauksesta on kulunut 12tuntia, alkaa Alma olemaan oma itsensä. Sitä niin toivoo, ettei sen tarvitsisi kokea enää yhtään vastoinkäymisiä elämässää. Oma rakkaista rakkain Almuri <3

Thelmis oli mukana Oulun reissulla maskottina, mutta illalla se pääsi tosi toimiin omalla piskuisella agilitykentällämme. Emme ole treenanneet keppejä kovinkaan paljon omana teemanaan, joten tämän kesän tavoitteena on tehdä Thelmasta hyvin taitava pujottelija! 

<

Etenemisen kanssa pitää myös tehdä töitä. Thelma vilkuilee sivulle ennakoiden aika paljon. Ehkäpä kesän jälkeen Thelmis myös juoksee eteenpäin?

Huomenna lähdemme juhannuksen viettoon Parikkalaan tätini luokse. Koirat saavat nauttia vapaana olosta ja minä nautin viikosta grillaillen ja uiden, ilman ainuttakaan riparilaista. Kaksi rippileiriä on jo takana, kaksi on edessäpäin. Vaikka leirit ovat olleet täynnä kommelluksia, en siltikään keksi parempaa kesätyötä.

Potilas ja henkivartija

Ennen reissuun lähtöä yritän keretä kentälle ottamaan tehokkaat kontaktitreenit. Tornion kisoissa Thelma lähti A:lta ennen vapautuskäskyä, mikä kaihertaa mieltäni. Ilmoitin meidät oman seuran kisoihin ensi viikon lauantaiksi. Saa nähdä kerkeänkö konfirmaatioharjoituksista siihen mennessä pois..

Jippikayjei

Thelmis, hän kolmosluokkalainen! Tänään oltiin kisaamassa Torniossa. Olin ilmoittautunut kahteen starttiin, mutta toinen jäi menemättä, sillä ensimmäisen radan jälkeen tuloslista näytti tältä:

Eija Berglundin rata ei näyttänyt kovin kinkkiseltä verrattuna viime viikon Moilasen ratoihin. Radalta löytyi puomi-putki-erottelua vaativa kohta, joka onneksi lukeutui treenilistallemme tällä viikolla. Kutos putken jälkeen taipaleemme meinasi päättyä liian varmisteltuun putkelle vientiin. Aina pitäisi ohjata seuraavalle esteelle, eikä pois hämyesteiltä. Lisäksi 11-12 hyppyjen ohjaus ei ole kovin sulavaa, kaarrostakaarrosta. 14 hypyn jälkeen olin suunnitellut tekeväni pakkovalssin 15 hypylle, mutta jouduin turvautumaan takaleikkauksiin ollessani myöhässä. Lisäksi Thelmis lähti A:lta ennen vapautuskäskyä.

Enivei, tässä se on, meidän viimeinen nousunollamme kakkosista:


                              

Kannustusjoukot

Väsynyt agilitymestari kotimatkalla

Perjantaina vierailimme jälleen Ritva-kasvattajan mökillä, tällä kertaa tervehtimässä Aiaa ja Sannaa. Aia (Majava) oli ehkäpä vilkkain tapaus verrattuna Veeaan (Pähkis) ja Utuun (Sydän). Veea on edelleen jotenkin erimallinen kuin muut tytöt, Aia ja Utu taas ovat hyvin samanlaisia ulkomuodoltaan.