maanantai 7. lokakuuta 2013

Pieni suomalainen piristysopas

Mitä tehdä jos tuntee olevansa maailman surkein koiran omistaja sekä tekee mieli kaivautua oman suuren sängyn uumeniin ja kömpiä ylös vasta ensi keväänä?


Mene lenkille. Soita poikaystävälle. Syytä ensin hieman poikaystävää tilanteesta. Totea ettei vika ollutkaan hänessä. Palaa kotiin. Ota tennispallo. Mene tekemään puunkiertoja koiran kanssa, jonka olet ajatellut vielä hetki sitten täysin kelvottomaksi. Tee muutama kierto. Totea, ettei kaikkea ehkä olekaan menetetty. Katso pari mukavaa ohjelmaa. Vastaa Sannan puheluun, jossa hän toteaa edellisen blogitekstin perusteella kaipaavasi piristystä. Latele tuntemuksiasi nauraaksesi niille saman tein yhdessä hänen kanssaan. Huokaise helpotuksesta. Tästä selvitään sittenkin.



Vielä muutama sananen, tai oikeastaan kuvanen patista.

Tasan kaksi viikkoa sitten 23.9 patti oli hieman suurempi ja punaisempi kuin aiemmin. Antibiootit eivät purreet ja varattiin aika kasvaintutkimukseen



Viime torstaina 3.10 patin päällä oli side suojana, mutta se pääsi liikaa hautomaan ja siteen alta paljastuikin märkä ja haiseva patti. Puhdistuksen jälkeen tilanne näytti tältä




Nyt 7.10 patti on ollut ilman sidettä torstaista asti ja olen sitä betadinella puhdistanut usemman kerran päivässä. Patin keskelle on tullut kolo. Se ei enää eritä mitään.




Jos ajatuksia tai kokemuksia histiosytoomasta herää, olisin kiinnostunut kuulemaan niitä. Nyt uppoudun vielä hetkeksi liikunnan pedagogiikan maailmaan. Sitä paitsi kaksi blogitekstiä päivässä on liioittelua.

Epätoivo

Kävimme Thelman kanssa Otuksessa kasvaintutkimuksessa. Patti osoittautui histiosytoomaksi, hyvälaatuiseksi nuorten koirien kasvaimeksi. Odottelemme, josko se siitä itsestään lähtisi. Jos ei lähde, se täytyy poistaa. Nyt pattiin on tullut keskelle kolo, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Odotellaan.


Agility ei kiinnosta. Koirat ei kiinnosta. Tuntuu että mihinkään ei ole mahiksia. Kesällä treenattiin paljon vailla oikeaa päämäärää. Kisoissa käytiin vailla hyviä tuloksia. Johdonmukaisuus puuttuu. Koiralle pitäisi opettaa enemmän. Ohjaajan ja koiran kuntoa pitäisi kasvattaa. Ei kiinnosta. Lenkillekin lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. 


Viikonloppuna on Mikko Aaltosen koulutus, teemana radanluku. Tuntuu tyhmältä mennä sinne. Me ei olla tehty agilityä ollenkaan sitten syyskuun alun keinutreenien. Tulin tänään bussilla Kemistä Ouluun ja matkalla tajusin, että olisihan sitä voinut viikonloppuna ottaa kotipihalla edes hyppyjä kun on koulutuskin tulossa. Ei vaan tullut mieleen. Plääh.


Thelma tuntuu olevan jumissa. Se ratisee ja natisee. Ei se ole ennen niin tehnyt. En tiedä mitä on tapahtunut. Sitten sillä on jalassa kasvain. Se ärhentelee muille koirille enemmän kuin koskaan. Minä suutun sille. En tykkää sen käytöksestä. Sen myötä tuntuu etten tykkää Thelmasta. Thelmakaan ei tykkää minusta. Thelma tykkää vain Joelista. 


Thelmasta voisi olla vaikka mihin. Itsekin olen aivan kehityskelpoinen yksilö. Tarvittaisiin nyt jotain ryhtiä. Joku treeniporukka. Joku kouluttaja. En tiedä minne aikaisempi into on kadonnut. Tyhmää.


Thelma tuntuu välillä aivan ihanalta, omalta itseltään. Olen yrittänyt temputtaa sitä, mutta silloin Alma alkaa haukkua ja Thelma ahdistuu kun kiellän Almaa. Oikeastaan temputkaan eivät ole edenneet viime talvesta mihinkään. Ehkä niitäkin pitäisi treenata. 


Ahdistus. 


Koulu menee hyvin. Eka terveystiedon essee on palautettu, yksi askel lähemmäksi terveystiedonmaikan pestiä. Koulu on kivaa. Kaikki on hyvin.


Paitsi kaikki aikasemmin mainitut asiat.


Ainiin. Tiputin puhelimeni luentosalin lattialle. Riksrakspoks näyttö rikki. Joudun hankkimaan uuden puhelimen. Menetän näppäimet. En ala. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Hän, jakki ja kettu

Olet minulle kevään kukkien tuoksu
Olet virtaavan puron iloinen juoksu
Olet laineiden liplatus rauhallinen
Olet elämänlaulu


Olet minulle aamun kultainen koitto
Olet huokaavan metsän sellojen soitto
Olet kuiskiva tuuli ja sointuja sen
Olet elämänlaulu


Olet runo jota koskaan en valmiiksi saa
Olet kaikki, olet vesi, taivas ja maa
Olet sana jota vielä edes ymmärrä en
Olet kaikki, olet lahja rakkauden


Olet minulle illan purppurarusko
Olet turva, tunne, toivo ja usko
Olet siintävä taivas ja vihreä maa
Olet elämänlaulu


Olet minulle toiveen usvainen saari
Olet tihkuvan sateen kirjava kaari
Olet hän joka sieluni sointuina soi
Olet elämänlaulu


Olet runo jota koskaan en valmiiksi saa
Olet kaikki, olet vesi, taivas ja maa
Olet sana, jota vielä edes ymmärrä en
Olet kaikki, olet lahja rakkauden


Olet minulle päivän uinuva hetki
Olet kauneimman haaveen toivioretki
Olet täyttymys josta vain haaveilla voi
Olet elämänlaulu