maanantai 7. lokakuuta 2013

Epätoivo

Kävimme Thelman kanssa Otuksessa kasvaintutkimuksessa. Patti osoittautui histiosytoomaksi, hyvälaatuiseksi nuorten koirien kasvaimeksi. Odottelemme, josko se siitä itsestään lähtisi. Jos ei lähde, se täytyy poistaa. Nyt pattiin on tullut keskelle kolo, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Odotellaan.


Agility ei kiinnosta. Koirat ei kiinnosta. Tuntuu että mihinkään ei ole mahiksia. Kesällä treenattiin paljon vailla oikeaa päämäärää. Kisoissa käytiin vailla hyviä tuloksia. Johdonmukaisuus puuttuu. Koiralle pitäisi opettaa enemmän. Ohjaajan ja koiran kuntoa pitäisi kasvattaa. Ei kiinnosta. Lenkillekin lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. 


Viikonloppuna on Mikko Aaltosen koulutus, teemana radanluku. Tuntuu tyhmältä mennä sinne. Me ei olla tehty agilityä ollenkaan sitten syyskuun alun keinutreenien. Tulin tänään bussilla Kemistä Ouluun ja matkalla tajusin, että olisihan sitä voinut viikonloppuna ottaa kotipihalla edes hyppyjä kun on koulutuskin tulossa. Ei vaan tullut mieleen. Plääh.


Thelma tuntuu olevan jumissa. Se ratisee ja natisee. Ei se ole ennen niin tehnyt. En tiedä mitä on tapahtunut. Sitten sillä on jalassa kasvain. Se ärhentelee muille koirille enemmän kuin koskaan. Minä suutun sille. En tykkää sen käytöksestä. Sen myötä tuntuu etten tykkää Thelmasta. Thelmakaan ei tykkää minusta. Thelma tykkää vain Joelista. 


Thelmasta voisi olla vaikka mihin. Itsekin olen aivan kehityskelpoinen yksilö. Tarvittaisiin nyt jotain ryhtiä. Joku treeniporukka. Joku kouluttaja. En tiedä minne aikaisempi into on kadonnut. Tyhmää.


Thelma tuntuu välillä aivan ihanalta, omalta itseltään. Olen yrittänyt temputtaa sitä, mutta silloin Alma alkaa haukkua ja Thelma ahdistuu kun kiellän Almaa. Oikeastaan temputkaan eivät ole edenneet viime talvesta mihinkään. Ehkä niitäkin pitäisi treenata. 


Ahdistus. 


Koulu menee hyvin. Eka terveystiedon essee on palautettu, yksi askel lähemmäksi terveystiedonmaikan pestiä. Koulu on kivaa. Kaikki on hyvin.


Paitsi kaikki aikasemmin mainitut asiat.


Ainiin. Tiputin puhelimeni luentosalin lattialle. Riksrakspoks näyttö rikki. Joudun hankkimaan uuden puhelimen. Menetän näppäimet. En ala. 

2 kommenttia:

  1. Voi kurja Kaisa :/ Mietin juuri itse miten sitä talvella sitten treenaisi, kun varmuutta koulutusryhmästäkään ei ole.. Joskus iskee masennus, varsinkin syksyisin! Pääsin jo yhdestä masennusryöpystä ohi, mutta ehtii tässä varmaan vielä toinen iskeä jahka tosissaan pimenee!! :( Mutta ei se sovi. Pistä Alma häkkiin tai toiseen huoneeseen tai toiseen huoneeseen häkkiin ja anna haukkua jos haukkuu! Thelma ansaitsee tempputuokionsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lotta kommentista! Nämä asiat tuntuvat niin ahdistavilta kun niitä yksikseen miettii, kummasti ääneen pohtiminen ja jutteleminen auttaa tilanteeseen :)

      Eiköhän me tästä syksystä selvitä!

      Poista