Mitä kaikkea voikaan mahtua vajaaseen kolmeen kuukauteen?
- Opiskelupaikan saanti
- Thelman ekat kisat
- Thelman tokat kisat
- Vesivahinko
- Asumista 2kk evakossa vesivahingon vuoksi
- Oma asunto
- Hulluna pakkaamista
- Hulluna aksaa
- Keinuongelman poistuminen
Monen viikon lukeminen kannatti ja pääsin kuin pääsinkin VAKAVA-kokeesta jatkoon sekä luokanopettajan että taide- ja taitopainotteisen luokanopettajan (Taika) soveltuvuuskokeisiin. Taikassa piti esittää ilmaisunäyte, joten kirjoitin monologin näyttelemisestä. Monologi vaikutti raadin ja ilmeisesti myös muukin ulosanti, sillä 28.6 sain lukea oman nimeni kouluun päässeiden listalta. Ihan uskomatonta! 400 hakijaa joista 20 pääsi sisään ja minä olen niiden joukossa. Ei voi käsittää. 27.8 tää tyttö alottaa yliopiston, vautsi vau!
Thelmiksen ekat kisat kisailtiin omalla kentällä juhannuksen jälkeen. Hienoja ratoja, ei niinkään tuloksellisesti vaan muuten. Thelmis kiitää kovaa vauhtia ja on iloinen ja yrittää tosissaan eikä sooloile ja sekoile. Video kertonee enemmän:
Vesivahinko. Hyiyäkällötys mikä sana. Kaksi pitkää kuukautta lymyttiin siis toisten nurkissa, mikä oli äärimmäisen hermoja raastavaa. Pää lyö tyhjää kun yritän saada jotain kirjoitettua tuosta ajasta. No mutta nyt se on onnellisesti takana päin ja me takaisin omassa kodissa. Mikään ei voita omaa kotia!
Ja kun nyt oma koti-aiheeseen päästiin, niin huomisesta lähtien mulla todellakin on oma koti. Sain Oulusta yliopiston vierestä kaksion, 46neliötä. Asunto on ykköskerroksessa, mikä on koirien kannalta tosi hyvä juttu. Sinne me sitten muutetaan 25.8 Alman ja Thelman kanssa. Valitettavasti ja onneksi Joel sai opiskelupaikan vain Kokkolasta, joten ensimmäisen vuoden ajan tämä pariskunta elelee 200kilometrin päässä toisistaan. Niin outoa ja kamalaa, mutta eiköhän me tästä selvitä ihan hyvin. Äkkiä sen matkan junalla taittaa! Viime päivät ovatkin kuluneet laitellessa omia tavaroita laatikoihin, saa nähdä mihin sen kaiken tavaran laitan..
Parasta tämän kolmen kuukauden aikana on ollut se, että olemme päässeet aksailemaan tosi paljon. Viikossa treenikertoja kentällä on kertynyt vähintään kolmesta neljään ja kehityskin on ollut sen mukaista. Hienoin edistysaskel on tapahtunut keinulla. Viikon ajan kävin kentällä joka päivä treenaamassa keinua ja sen jälkeen vuokrasin sen kotiin kahdeksi viikoksi. Ja tadaa, neiti ei enää pelkää! Huippua!
Nyt lopetan tän pitkän, sekavan tarinan ja lähden jollen ja koirien kans kentälle, ohjelmassa tehotreenit kontakteja!