perjantai 21. joulukuuta 2012

Odotettavissa pieniä punavalkoisia

Thelma on siis nyt astutettu onnistuneesti ja pentuja olisi toivottavasti tulossa helmikuun puolessa välissä.


Isänä pentueella on Bullbenz Kooi Olly Sade, tuttavallisemmin Olli, joka asustelee Tampereella.


Olli on todella komea uros, jonka tumma väritys miellyttää omaa silmääni hyvin paljon. Ollilla on terveet polvet, kyynärät, lonkat ja silmät. Terveyden,ihastuttavan ulkonäön sekä miellyttävän luonteen lisäksi Olli on loistava agilitykoira, mikä on tietysti suuri plussa. Lisätietoja Ollista voi lukea osoitteesta http://ollikoohon.nettisivu.org/

Mikäli kaikki menee hyvin, saadaan helmikuussa maailmaan varsin potentiaalisia agilityhirmuja, sillä kummatkin vanhemmat ovat todella hyviä, nopeita menijöitä! Jäämme odottelemaan tiineyden merkkejä..

Joulu kolkuttelee jo ovella ja jouluvalmistelut ovat todella hyvässä vaiheessa, vaikka pääsimmekin kotiin suunniteltua myöhemmin. Reissu oli kaikin puolin mukava ja viihdyimme Sannan ja Esan luona mainiosti !

Huomenna vielä saunan pesu, jonka jälkeen saa jäädä odottelemaan joulupukin tuloa. Joulu on niiiin ihana !

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Oma vika

Eilen lähdettiin Joelin kanssa joululahjaostoksille Kokkolan keskustaan ja jätettiin Thelma kotiin Audacity-äänitysohjelman kanssa. Viivyttiin reissussa vajaat kaksi tuntia ja kotiin päästyämme kuuntelimme nauhoitteen. Aika lohdutonta kuunneltavaa oli. Äänite kesti 1h50min, josta hiljaisia hetkiä oli yhteensä n.50min. Pisin hiljainen hetki kesti 20minuuttia. Välillä oli koviakin "haukkukohtauksia", välillä vain vinkumista.

Nyt kun olen miettinyt tätä asiaa, tunnen itseni aivan idiootiksi. Kaikki merkit siihen, että Thelma ei osaa olla yksin, ovat olleet ilmassa jo hyvin kauan. Viime talvenakin monesti kotiin tullessani Thelmalla oli konsertti meneillään. Luulin vain sen reagoivan auton oven ääneen, mutta ilmeisesti näin ei ollut. Nyt kun olen ollut Kemissä ja jättänyt koirat äitin ja iskän kanssa kotiin, ovat he kertoneet Thelman vinkuneen oven takana lähtöni jälkeen. Thelma on aina yli-iloinen tullessani kotiin, se jaksaisi kujertaa ja pomppia vaikka kuinka kauan. Thelma on aina siellä missä muutkin, ei ikinä omissa oloissaan. Thelma ei ole ikinä ollut yksin: pentunakin se nukkui takkini sisällä, kun kävimme pitemmillä lenkeillä Alman kanssa.

Miten tyhmä voi olla, että ei opeta koiraansa olemaan yksin? Muutama sana puolustuksekseni. Thelma on tosi helppo. Esimerkiksi bussissa ja junassa se makaa lattialla rauhallisena. Se ei hauku kun se on jäämässä yksin, toisin kuin Alma ajoittain. Se ei stressaa. Alman haukkumisen ja riehumisen takia en ole huomannut ajatella Thelmaa lähtötilanteissa. Almaan verrattuna Thelma on ollut aivan unelma, se vain katselee ja on hiljaa kun olen lähdössä. Ehkä siksi ei tullut pentuna mieleen harjoitella yksinoloa, sillä se asia vaikutti olevan Thelmalle aivan ok. Nojoo, ehkäpä sitä olisi silti voitu treenata edes joskus. Nyt kun mietin asiaa tajuan, että Thelma oli tällä viikolla, 11.12.2012 ensimmäistä kertaa yksin kotona. Yksin missään. Päivää vaille kaksi vuotiaana. Tosi noloa myöntää. Voi hyvä päivä, jotain pientä jäi huomioimatta kaksi vuotta sitten..

Toivon, että peli ei ole vielä menetetty. Nyt aletaan treenaamaan tätä yksinoloa ja toivottavasti tästä selvitään. Harmittaa niin, kun tämä olisi voitu estää helpostikin jo aikaa sitten. Argh.

Viikonloppu on ollut ihana. Pitkiä yöunia, leffoja ja hyvää ruokaa. Mahtava päätös kiireiselle stressiviikolle.
















Huomenna Tampereelle, pitäkää peukkuja!

torstai 13. joulukuuta 2012

Kaksivuotias

Gigson, Tii, Thelmis, Temppis, Tellervo, Tellu, Pentu, Ötökkä, Kettu, Firefox..






Thelma täytti eilen kaksi vuotta. Sankari sai lahjaksi punaisen kongin, joka oli varsin mieleinen. Onnea mahtavalle superkoiralle <3 Kuten olen jo moneen moneen kertaan sanonut, olen Thelmasta niin onnellinen. Ja ylpeä. Ja varsin tyytyväinen siihen. 

Synttäripäivää varjosti ikävä puhelinsoitto. Isännöitsijä oli saanut viestiä, että koirat häiritsevät naapureita haukkumisellaan. Tosi kurjaa että naapurit eivät voi ilmoittaa asiasta henkilökohtaisesti, saisi kenties hieman lisätietoja asiaan liittyen. Nyt on kuitenkin alettu harjoittelemaan hiljaa olemista, mikä sinänsä on hieman hankalaa, sillä koirat ovat mielestäni yleensä hiljaa. Joskus lähtiessäni kotoa Alma saattaa haukkua pari kertaa, mutta lopettaa viimeistään oven sulkeutuessa. Thelma haukkuu ovikelloa. Ne haukkuvat välillä leikkiessään.

Eilen iskä vakoili Thelmaa Skypen kautta, kun jätin sen yksin. Thelmis oli istuskellut, sitten laittanut maate ja lopulta nukahtanut. Nukahtamiseen meni 17minuuttia, mutta toisaalta rapussa kolisteltiin koko aika, kun naapurit roudasivat jotain tavaroita. Itse olin todella kaukana, joten Thelma ei pystynyt minua kuulemaan/haistamaan. Lopuksi menin itsekin tömistelemään rappukäytävään ja kolistelin avaimia kaiteeseen sekä omaan oveemme. Ei haukun haukkua. Lisäksi näin paria naapuria, joilta kyselin koirien haukkumisesta. Toinen oli kuullut haukkumista, muttei sanonut sen olevan mitenkään häiritsevää. Toinen ei ollut kuullut haukkumista ollenkaan. Ja ilmeisesti joku sitten kuulee sitä useamminkin.. Meillähän ei tässä ole seinänaapureita ollenkaan, yläkerrassa toki on asukkeja.

Tällä hetkellä treenin alla on siis ovikello, sillä muihin harkkoihin tarvittaisiin Almaa. Kaikille naapureille laitoin viestiä, että ilmoittavat jatkossa minulle, mikäli häiriö ei lopu. Onneksi huomenna alkaa loma ja pääsemme oikein tehotreenaaman haukutonta elämää!

Puhelun jälkeen aloin miettiä, onko pentujen syntyminen ja kasvaminen täällä sittenkään mahdollista. Mitä sitten jos naapurit saavat päähänsä alkaa valittaa niistä? Pohdin myös, onko kyseinen toiminta edes sallittua, vaikka aiemmin olin ymmärtänyt järjestyssääntöjen sallivan sen. Niissä nimittäin kielletään ammatillinen eläintenkasvatus. Siispä otin härkää sarvista ja soitin isännöitsijälle. Onnekseni hän sanoi, että yksittäiset pentueet kuuluvat normaaliin elämään, eikä se siis ole kiellettyä. Huh ja helpotus! Yksi mutka matkasta pois.

Huomenna on edessä vielä maantiedon tentti sekä vierailu taidemuseolla. Seitsemän aikaan hyppäämme junaan ja illalla ollaankin sitten Jollen luona Kokkolassa. Huippua! Jännittävä viikko edessä, ja mikä parasta: loma alkaa! Lisäksi Kemiin palatessamme jouluaattoon on enää neljä yötä..

Nyt maantiedon pariin!

Ps. Käsityönkurssille piti tehdä portfolio, jonka toteutin blogin muodossa. Mikäli kiinnostaa yliopisto-opiskeluun liittyvät käsityönopinnot, käy katsomassa osoitteessa http://kaskasityo.blogspot.com



perjantai 7. joulukuuta 2012

Älytön tsägä

Yllättäen tämä oululainen tiimi on jälleen Kemissä. Koirat ovat olleet täällä jo viikon, me käytiin Joelin kanssa sunnuntai-maanantai Oulussa, kun maanantaina oli viikon ainoa koulupäivä. Lukujärjestyksessä oli salibandyä ja vierailu Oulun taidekoululla, rankkaa yliopisto-opiskelua! Tiistaina lähdettiin uhmaamaan pakkasta Torkk:n epiksiin. Onneksi halli oli lämmin eikä palella tarvinnut. Osallistuimme ykkös kakkosten radalle, josta nollavoitto ja Thelman ensimmäinen pokaali!


Ärsyttävää kun mun valssit on niin myöhässä, töksähtelevää menoa paikka paikoin. Keinukin on aika hidas, mutta siihen ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen ottaen huomioon ettei Thelma vielä toukokuussa uskaltanut sitä mennä ollenkaan.

Itsenäisuuspäivänä oli ARCT:n seuramestaruuskilpailut. Thelma parka tärisi kylmyyttään autossa, mittarissa oli -20. Radanrakennuksen jälkeen Joel toi Thelman halliin, jonne se pissasi melkein heti. Ihmettelin tätä, ei sillä ole tapana merkkailla. Joku fiksumpi sitten totesi, että sillä on varmaan alkamassa juoksu. Oikeaan osui. Syyskuusta asti odotetut juoksut alkoivat viimeinkin. Juoksuhousuja ei tietenkään ollut mukana, joten kisat jäivät sitten kisailematta.

Meillä oli Thelmiksen kanssa sopimus, että se aloittaisi juoksunsa vasta joulun jälkeen, sillä astutus on ollut suunnitelmissa. Aluksi tuntui, että tämä tulee nyt liian nopeasti. Kuitenkin äsken ostin mulle ja Thelmalle junaliput Tampereelle, jonne suuntaamme 17.12. Toivotaan että astutus onnistuisi ja helmikuussa Ouluun syntyisi täydellinen kooikerpentue.

Olen niiiin täpinöissäni!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

maanantai 26. marraskuuta 2012

Nollaa vaille

 Perjantain treeneissä tökki vähän kaikki. Thelma ei suostunut menemään putkeen, samoin kun ei suostunut hyppäämään viime sunnuntaina yhtä hyppyä. Tilanteita yhdistää se, että kummassakin tapauksessa esteen takana, lähellä, oli koiria. Aika outoja tilanteita. Lisäksi muutenkin oli jotenkin sekava meininki. Lopuksi sitten päätin kokeilla kerkeäisinkö tekemään persjätön keppien jälkeisen putken jälkeen. Enpä kerennyt ja sen vuoksi klenkkaillaan edelleen: oltiin Thelman kanssa yhtä aikaa putken suulla ja lensinkin sitten koiran yli soralle täysistä vauhdeista. Reisi ja pohje ovat ruvella ja reisilihas on jotenkin tärähtänyt. Kipu oli aivan älytön ja Thelma parkakin säikähti mun reaktiota. Ajattelin että siinä meni sitten ne kisat.

Video suorituksesta putkitemppuilun ja kaatumisen välissä




Särkylääkkeiden voimalla kuitenkin päästiin kisailemaan. Eka radalla olin myöhässä parissa paikassa, mutta sain ne joten kuten pelastettua. Kohtaloksi koitui keppien jälkeinen hyppy, jonka Thelma hyppäsi väärin päin käteni huitaisua myötäillen. Loppu menikin sitten ihan höpöksi, ainoastaan loppusuora onnistui :D

Toka radalla kaikki onnistuikin hyvin. Ainoastaan puomia edeltävän hypyn jälkeen Thelman juoksu oli jotenkin pomppivaa, paremman linjan olisi saanut kierrättämällä hypyn toisen siivekkeen kautta. Kontaktit oli tosi hienot, A:ta edeltävä putkeen vienti onnistui ja keppien jälkeinen elämä onnistui kuin onnistuikin. Pidin rataa tutustumisessa tosi vaikeana, joten oli hienoa saada se nollilla läpi. Tästä siis toinen nolla kakkosissa ja voitto!

Kolmannella radalla kaikki sujui jälleen hienosti, kunnes Thelmis karkasi A:lle putken sijaan. Kohta oli aikalailla samanlainen kuin kakkosradalla, mutta itse olin vain liian edellä, jolloin Thelmis ehti hoksata A:n. Harmitti tosi paljon, kun meno oli niin hyvää ennen ja jälkeen tuon virheen. Kolmosluokka oli niiiiiiiiin lähellä. Höh!






Thelmiksen kisakirja näyttää nyt tältä. Vielä on aika tyhjää, mutta toivottavasti aukeamat alkavat täyttymään ensi vuonna hurjaa vauhtia. Osallistujamäärät eivät ole olleet suuren suuria, mutta silti mieltä lämmittää Thelmiksen voittokulku. Maantiekiitäjäni<3


Joel on taas Kokkolassa. Kurjaa. Tekemisen puutetta ei kyllä ole, sillä päälle painavat didaktiikan tentti, maantiedon tentti, pianoteoria-tentti, käsityö portfolio, pedagoginen portfolio, TAIKA-johdatuksen tehtävät.. 

Jospa alkaisi jostain päästä lyhentämään listaa.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Hyvä mieli

Tättärää täälläpä me! Tämä koiranomistaja on varsin hyvällä tuulella. Syitä siihen on monenmoisia:

- Viikon sisään kertynyt jopa neljät treenit
- Treeneissä on ollut hauskaa, hyviä ja aivottomia suorituksia on riittänyt
- Katsoessani treenivideoita huvituin huomatessani, että tekipä Thelma mitä vain, minä kiljun tyytyväisenä
- Sunnuntaina on kisat joissa runsaat kolme starttia ja lempparituomari
- Edes lähtöpaikka medien kärjessä ei saa mieltäni laskemaan
- Joel tulee viikonlopuksi Ouluun ja suuntaa takaisin Kokkolaan vasta maanantai-iltana
- Siskoni ja hänen miehensä vierailevat täällä myös viikonloppuna, ensimmäistä kertaa muuttomme jälkeen
- Huomenna on luokanopettajaopiskelijoiden bileet ihan kodin lähellä, ei tarvitse kantaa huolta kulkemisesta tai koirista
- Huomenna saan myös haalarin ja pääsen vihdoin ompelemaan haalarimerkkejä!
- Alman turkki on vihdoin selvitetty, pesty ja trimmattu, huah!
- Didaktiikan tenttikirja osoittautuikin kiinnostavaksi

Sitten videotodisteita treeneistä

Perjantaina:




Tänään:




Sunnuntain treenit on kuvattu iskän kameralla, joten ne tulevat esittelyyn vähän jälkijunassa.

Huippua viikkoa kaikille !

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Treenivideoita

Koulukiireet painavat päälle, on tenttejä ja ryhmätöitä jajaja.. Siispä istun tässä kirjoittelemassa tenttiin lukemisen sijaan. Huomenna osallistun siskoni avecina luonnontieteilijöiden pikkujoulusitseille, tulee varmaan huippuilta! Kiirettä pitää siis huomennakin: koulu loppuu klo 16.00 ja klo 17.30 pitäisi olla valmiina taksissa täysissä juhlatällingeissä. Onneksi Elisa hakee koirat jo päivällä luokseen, siellä niillä on seuraa ja itsekin kömmin niiden viereen nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Ja perjantaina klo 8.00 salipalloilu-tunnille. Toimii!

Viime viikonloppuna kävimme ottamassa ekat hallitreenit Laivakankaalla. Ongelmia aiheuttivat lähinnä takaa-kierto juuri ennen puomia sekä hieman myös eteneminen silloin kun jään liian kauas. Täytyy siis alkaa etsimään missä menee Thelmiksen raja ja alkaa vahvistamaan etenemistä. Pallon avulla siinä päästiin jo eteenpäin, mutta leikkaamista keinun jälkeisen hypyn jälkeen ei vielä kestänyt tehdä.

Kevennyksenä alkuun treenimaskottimme Alma, joka ensimmäistä kertaa elämässään toi kuin toiki tennispallon takaisin eikä vain juossut sen perään ja jättänyt sikseen. Reppana. Videolla Thelma hönkii kun Joel pitää siitä kiinni, Alman täytyy antaa välillä juosta itsekin pallon perässä, se kun on paljon hitaampi Thelmaa.

Videon lopussa on Joelin lempparipätkä. Onhan tuo vähän säälittävän näköistä touhua :D




Eilen käytiin Karjalaisen Minnan kanssa OKK:n hallilla treenaamassa rataa. Thelma suhtautui mahtavasti uuteen halliin, häntä koko ajan pystyssä ja koira intoa täynnä. Metelihän kyseisessä hallissa on aikamoinen jo noin yhdenkin koiran säestyksellä, saa nähdä mikä mekkala siellä on ensi viikon kisoissa.

Tässä toinen yrityksemme. Ensimmäisellä kerralla Thelma kielsi ekaa putkea edeltävällä hypyllä, kun ohjasin vähän liian kovasti. Myös puomin alla oleva hämyputki veti koiran puoleensa.



Tajusin yksi päivä, että Thelman kanssa saa aina lähteä treeneistä tyytyväisenä. Tuntuu että Alman kanssa oli isompia ongelmia, kuten kontaktit ja lähdössä pysyminen. Thelmiksen kanssa on huippua aksata.

Tykkääntykkääntykkään!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tulevaisuutta

Meidän konkkaronkka on majoittunut taas Kemiin. Koirat ovat olleet täällä jo viikon verran, itse kävin välissä pari päivää koulussa. Vasta maanantaina lähdetään takaisin kotiin, toivottavasti meitä kiusanneet muurahaiset olisivat jo kuolleet myrkkyihinsä!

Viikko on kulunut mukavasti oleskellen ja lenkkeillen. Yhden kerran ollaan käyty treenaamassa ja kivasti meni. Treenailtiin pitkän suoran jälkeistä itsenäistä keppikulmien hakemista ja radanpätkää. Thelma eteni pitkästi mun edellä ja haki vaikeankin kulman hyvin. Puomilla ja keinulla Thelma jää edelleen ylös ja nyt aloin miettimään, kelpaako se sittenkään. Miksei se vois juosta ihan loppuun asti? Toisaalta jos se tulee selvästi kontaktille, niin haittaako tuo? En tiiä mitä tehdä.
 
Tänään vierailtiin Ritva-kasvattajan luona Thelman neliviikkoisia pikkusisaruksia katsomassa. Ne oli niiiiin suloisia, pieniä ja tummia kakaroita. Ihme ja kumma ei tehnyt mieli ottaa taskuun yhtäkään, tuntuu että tuo isosysterikin on vielä niin pentu. Päästiin ihailemaan myös kaksiviikkoisia cavaliervauvoja. Suunniteltiin myös Thelman omia vauva-asioita. Tarkoituksena olisi astuttaa neiti joko seuraavista tai sitä seuraavista juoksuista, riippuen tulevatko seuraavat juoksut nyt vai vasta joulun tuolla puolen. Juoksujen olisi nimittäin pitänyt alkaa jo syyskuussa, mutta toisaalta ensimmäisiä juoksujakin saatiin odotella: ne alkoivat vasta Thelman ollessa 1v3kk. Eli hetinyt pentuja ei ole tulossa, mutta piakkoin. Mitä, minun pennulleni?

Oikeastaan tämä on tosi hyvä juttu. Meidän agilityasiat on tällä hetkellä jotenkin tuuliajolla, tai no oikeastaan ihan hyvin, mutten vielä ole varma käytännön tason toimivuudesta. Agilityssä ei itsessään ole vikaa, treenaamaan ja kisaamaan pääsemisessä niinkin. Totaalitauko tulisi siis aivan hyvään saumaan, eipähän tarvisi jaapata. Me ollaan Joelin kanssa kyllä suunniteltu Thelman pennun ottamista, mutta nyt se ei kyllä onnistu. Ensinnäkään käytännössä olisi haastavaa reissata ja elellä yksin kolmen koiran kanssa. Toisekseen haluan keskittyä täysillä Thelmaan, se on niin huippu. Kolmannekseen Thelman ja pennun ikäero olisi liian pieni minun makuuni, olen aina kannattanut isompia ikäeroja lauman koirien välillä. Katsotaan nyt sitten josko joskus Thelmalle teetettäisiin toiset pennut ja sieltä saataisiin meille oma pikkuprinsessa. Entä jos sieltä ei synny tyttöjä? Entä jos se ei enää tule tiineeksi?

Katsokaa vain niin ensi keväänä täällä tassuttelee pieni koikkerivauva ;)

Ps. Marraskuussa vuoden viimeiset kisat, kolme starttia Oulussa. Jeijei!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Videoin

Pikaisesti videoita myös blogin puolelle, tulee laitettua videomatskua aina facebookkiin niin meinaa jäädä tämä unholaan :)

Ensiksi videota viime viikonlopun treeneistä. Tässä eka yritys:




Sitten sanoinkin Jollelle, että pistäppä se kamera poijes ja ruvettiin oikeasti treenaamaan tuota kääntymistä. Jotain meni perille:


Eilen oltiin kisailemassa Oulussa KAS:silla kahden startin verran. Eka radalta tuli hylky:


Toka radalta saatiin sitten eka nolla kakkosissa. Rata oli tosi hyvä. Erityisen tyytyväinen olin A:n kontaktiin, joka tosin ei näy videolta. Aika oli jotain -13.78 ja voitettiin tämä rata. Osallistujia oli seitsemän kappaletta. Huomasin, että meidän kaikki neljä nollaa on voittonollia :)

Hirveetä tuo mun karjuminen ajoittain :D Mutta täytyy jollakin tavalla saada Thelman focus tiukoissa paikoissa muhun. Ei se näytä siitä loukkaantuvan..

Me ollaan saatu myös tunnustus, mutta nyt häätyy rientää serkun synttäreille, eli tunnusteleminen jää myöhemmäksi. Meidän karavaani on taas Kemissä, illalla kotiudutaan Ouluun ja pysytäänkin siellä muutama viikko. Huomenna alkaa eka opetusharjoittelu, jännää!

ps. Jotain täytyy tehä tälle blogin ulkoasulle, ainakin mun koneella nuo videot menee "reunojen yli" ja muutenkin tekstit/kuvat ei näy niin kuin on tarkoitettu. Häätyy ens viikolla värkkäillä!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Aikuinen

Alma on alkanut lähestyä aikuisuuden kynnystä. Viikko sitten neiti täytti seitsemän vuotta. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Alma on kasvanut luisevasta kirpusta pörröiseksi turjakkeeksi ja valloittanut palkintopalleja agilityn merkeissä. Vaikka mustavalkoinen onkin siirtynyt viettelemään eläkepäiviä, ei elämä ole lainkaan kurjaa. Thelman eläessä kurissa ja nuhteessa, saa vanhempi koira kaikenlaisia erivapauksia. Ennen kaikkea kontaktit saa roikia alas vaikka kuinka korkelta ! Onnea maailman ihanin Alma <3

Viime yönä vanhuus muistutti lähestymisestään. Alma alkoi kakomaan vaahtoista, keltaista limaa ja sydän hakkasi kovasti. Kymmeneltä lähdettiin Tornioon päivystävälle eläinlääkärille. Kappas, jäin kiinni siitä, että olen jälleen tullut viikonlopuksi vanhempien huomaan Kemiin ;). Lääkäri kuunteli sydämen ja kuuli lievän sivuäänen. Lievää sivuääntä kuuli myös Heiskanen, tosin jo muutama vuosi takaperin. Lääkäri ei ollut aivan varma johtuivatko oireet siitä, mutta kirjoitti nesteenpoistolääkityskuurin viikoksi. Minusta oireet ovat kyllä aika selkeät, muttei vielä heitetä kirvestä kaivoon.




Eilen kävimme Kuivaniemen mökillä päiväseltään. Koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Illalla Alma olikin sitten todella jumissa, mikä ei yllätyksenä tullut. Pitäisi yrittää kartuttaa omia hieromistaitoja paremmiksi, Alma kun ei muiden hierottavana oikein suostu olemaan. Kaikenlaista sitä pitääkin olla.

Elämä Oulussa on lähtenyt rullaamaan hyvin, ainakin kun on hypännyt Kemin junaan joka viikonloppu ;) Ainoa asia mikä mietityttää, on Ouluagility. Bussilla treeneihin kulkeminen ei ole kovin helppoa ja toisaalta mietin, riittääkö oma kapasiteetti tällä hetkellä viikkotreenehin. Ollaan nyt treenattu joka viikonloppu täällä Kemissä, eli aivan totaalisella tauolla ei olla oltu. Jotain päätöksiä pitäisi tehdä, sillä ilmoittautuminen talven treeniryhmiin on tänään.

Mietinmietinmietin..

perjantai 24. elokuuta 2012

Luukku









Muuttokuorma vol.5 roudattu Ouluun. Olohuone on vielä keskeneräisinä kuvissa, mutta aika valmista siellä oli kun äsken sieltä lähdettiin kotia kohti. Se alkoi tuntua jo kodilta, edes pienen pienet vankilaikkunat eivät tuntuneet enää yhtään huonoilta.

Sunnuntaina se on sitten menoa!

lauantai 18. elokuuta 2012

Sairaalakunnossa

Seuraava päivitys sisältää hyvin vähän koiria, pikkiriikkisen agilityä ja hurjasti minnuu itteäni!

Lueskelin tuota edellisen päivityksen TODO-listaa ja totesin, että pieleen meni. Omat kisat kisailtiin, siitä tuonnempana enemmän, ja autokoulu käytiin loppuun. Maanantaina mentiin toka vikoihin treeneihin, mutta treenit kosahti heti neljännelle esteelle, kun ampiainen pisti Thelmistä pussissa. Neiti ei ollut oma itsensä, mutta oli kuitenkin ihan ok. Treenit jäi siis treenaamati, mutta sunnuntain kisojen hylkykohta onnistui. Tiistaina suunnattiin Kokkolaan Joelin asuntoa katsomaan Jollen ja koirien kanssa. Suunnitelmissa oli rentoa oleskelua ja ravintoloita, ehkä muutama siideri. Kuitenkin löydettiin itsemme syömästä Kotipizzan pizzaa ja istumasta paikallisessa päivystyksessä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Mun iho lehahti niin pahaksi, että suihkussa käyminen ei onnistunut ja kävelyasento oli varsin kippura. Siinä vaiheessa vain korva oli alkanut märkimään. Päivystyksen taso oli.. no sitä ei ollut. Ilmopisteessä verhot ja valot oli kiinni ja ovikello oli rikki. Lopulta hoitaja kyseli hoitoon hakeutumisen syytä odotus-aulassa ja antoi buranaa ja ataraxia. Loppulauseena "Tulkaa takaisin sitten jos on hätä". Ilmeisesti näytin ihan hyvinvoivalta tukka likomärkänä, Jump In päällä ja silmät turvonneena. Yö selvittiin joten kuten, mutta aamusta jo aloin selvittämään, pääsisikö Oulussa lääkärin pakeille. Toivoa annettiin YTHS:n suunnalta, joten meidän konkkaronkka suuntasi takaisin pohjoiseen päivää tarkoitettua aiemmin. Tässä vaiheessa en enää pystynyt itse pukemaan, saati nostamaan koiria syliin hissireissuilla.

Keskiviikko-torstai yö oli yksi elämäni, ja myös Joelin, kamalimmista. Toinenkin korva alkoi märkimään ja oikea käsikin alkoi valumaan. Iho ei kestänyt vaatteita, muttei myöskään pussilakanoita paljasta ihoa vasten. Joel piti mun käsistä kiinni etten raapisi ja minä vapisin ja tärisin. Tärinä alkoi jo illalla kaupunkireissulla, vaikka ulkoilma oli +24astetta. Joelilla oli kuumat oltavat, kun meikäläinen pisti auton ilmastoinnin puhaltamaan kuuminta mahdollista.

Kun kello löi kahdeksan, aloin varaamaan akuuttiaikaa. Onneksi sain sellaisen, ja tunnin päästä jo kävelin kohti terveysasemaa. Matkan taittaa normaalisti viidessä minuutissa, minä kävelin sitä ainakin vartin verran. Paljastaessani ihoni YTHS:n lääkärille, oli hänen ilmeensä näkemisen arvoinen. Komento oli suoraan osastolle, arviolta viikoksi. Niinpä konkkaronkkamme suuntasi kiireen vilkkaa kotikaupunkiin päivystykseen, josta onneksi pääsin suoraan ihotautipolille. Tulehdus oli päässyt todella pahaksi ja kuumekin oli noussut, vaikken sitä edes ollut tajunnut. Ekojen verikokeiden jälkeen mut tuotiin osastolle, ja täällä oleskelen edelleen, tosin aivan eri ihmisenä kuin torstaina. Märkivä, turvonnut iho on muuttunut tasaiseksi ja pehmeäksi. Pystyn liikkumaan ja nauramaan, olo on kevyt ensimmäistä kertaa kuukauteen. Minä selvisin.

Tämän päivän muutto siirtyi siis ensi viikkoon ja huomisen kisat peruin jo torstaina. Tai perjantaina, muistikuvat ekoilta sairaalapäiviltä on hieman hämärät ja lähiomaisten kertomuksien varassa. Maanantainkin treenit jää välistä, sekä Thelman että omat, vaikka maanantaina minun olisi tarkoitus kotiutua. Jännä miten nopeasti suunnitelmat voivat mennä täysin nurin kurin. Vielä jännempää on, että kaikki on silti järjestymässä parhain päin. Minä saan muutettua, Joel saa muutettua ja ennen kaikkea, olen vihdoinkin terve. Oikeastaan vasta nyt olen tajunnut, miten sairaaksi menin viikko viikolta. Karkea, hyvin karkea arvioni on, että atooppisen, tulehtuneen, turvonneen ihottuman peitossa oli torstai iltapäivänä n.80% ihostani. Älytöntä.

Alma ja Thelma kävivät moikkaamassa mua sairaalan pihalla päivällä. Alma nuuskutti hirveästi, haisin varmaan tosi vieraalta. Thelmis katseli alta kulmien ja oli ihmeissään. Omat ihanat pikkuset, onneksi ne saa olla kotona porukoiden kanssa, niillä ei oo hätää vaikka omistaja vetää lonkkaa keuhkotautien-osastolla ihosairaana :)

Muutto Ouluun on aivan kohta. Koirat eivät reissun aikana käyttäytyneet kerrostaloissa lainkaan mallikaasti, Joel sai jopa ensimmäisen kirjeen naapurista. Myös omat naapurini olivat saaneet todistaa serenaadia poissaollessamme. Luotan kuitenkin siihen, että ne tottuvat. Muuta vaihtoehtoa ei edes ole.

Sairaalapäivä alkaa olla lopuillaan, iltavuoro kävi jo sanomassa hyvät yöt. Nyt kun olen jo henkisesti kunnossa, jatkuu iltani kuitenkin vielä pitkään uusimman salkkari-boksin parissa. Enää kaksi yötä, niin pääsen omaan sänkyyn. Enää kolme yötä, niin mun kamat muutetaan Ouluun. Enää seitsemän yötä, niin Joel muutetaa Kokkolaan. Enää kahdeksan yötä, niin muutan pois kotoa. Eieieieiei en halua ajatella sitä vielä.

Haluan olla vielä paljon paljon paljon pienempi.

PS.

Noustiin me 11.8 Thelman kanssa myös kakkosiin!


tiistai 7. elokuuta 2012

Kemin kisat

Kisat kotikonnuilla sujuivat mukavissa merkeissä. Oli hurjan lämmin, aikataulut piti ja meidän leiri oli tosi kiva. Porukatkin oli katsomassa kaikki startit, nekin saa katsomoon kun kisat on lähellä kotia :)

Ekalla radalla sipsutin typerästi keppeillä, odotin jostain syystä virhettä ja niinhän Thelma sekosikin rytmissä kesken keppien. Lisäksi toiseksi viimeinen este juostiin ohitse. Mua jännitti ihan hulluna ennen ekaa rataa! Muutenkin Thelman kanssa jännitän todella paljon, ehkä se helpottaa kun saa alle enemmän startteja.

Toisella radalla oltiin niin lähellä nollaa, kuitenkin jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan koiraa putkesta ja olinkin sitten myöhässä. Tästä johtuen muurilta kielto. Samassa kohdassa kielsi aika moni muukin nopea pari :) Mutta keinu oli reipas!

Kolmannella radalla Thelmalla tuli ilmeisesti arviointivirhe ennen rengasta ja ponnistus epäonnistui, jolloin Thelmis kolahti aika pahasti keinuun. Mietin hetken että mitähän tapahtui, mutta sitten näin Thelman kiitävän kovaa vauhtia eteenpäin. Ei siis sattunut koiraan sen pahemmin. A:ta ennen oleva valssi on myöhässä ja aika pitkää kaarrosta on muurinkin jälkeen. Taas keinu onnistui hyvin, mahtavaa että se on saatu kuntoon! Tuloksena siis toinen nollavoitto, enään yksi niin kakkosluokka kutsuu ;)


Thelma on rento kisakaveri. En tiedä olenko jo kirjoittanut siitä ennen, kirjoitan kuitenkin uudelleen. Se on rauhallinen, katselee kun muut on radalla muttei sen kummemmin reagoi siihen. Makupalat kiinnostaa, pallo ei niinkään. En sitä ollenkaan sytyttele ennen lähtöä vaan annan olla rauhassa. Ennen radalle menoa sanon "mennäänkö, mennäänkö", se siinä. Radan jälkeen pallo kyllä kelpaa ja neiti on aivan liekeissä. Hauska tyyppi. Almaa on aina saanut sytytellä ennen starttia, tää on siis ihan uutta mulle!

Eilen kotiuduttiin Oulusta ja suunnattiin suoraan Jonna Väyrysen treeneihin. Paljon kääntöä ja vääntöä, mitä ei olla aikoihin juuri harjoiteltu. Tuntui että Thelma oli tosi hidas, ei kuulemma muista näyttänyt siltä. Kivoja vinkkejä ja treenattavaa saatiin yllin kyllin!

Tulevina viikkoina on paljon kaikenlaista tekemistä. Tänään, huomenna ja ylihuomenna suoritetaan Joelin kanssa autokoulun kakkosvaihe. Lauantaina ja sunnuntaina startataan omissa kisoissa neljän startin verran ja ollaan töissä muut startit. 18.8 muutetaan loput kamat Ouluun ja 19. päivä on Torniossa kaksi starttia. 20.päivä vedän viimeiset treenit ennen seuran vaihdosta ja 25.päivä muutetaan Joelin kamat Kokkolaan ja 26.päivä kotiudutaan Ouluun. 27.8 alkaakin jo koulu. Tuntuu että kuukausi on jo lopussa, vaikka se vasta alkoi!

perjantai 3. elokuuta 2012

Kuvia
















Tällä hetkellä me vietellään agilitytaukoa, neljän päivän pituista. Yleensä tulee aika herkästi lähdettyä kentälle tai ainakin omalla pihalla aksailtua, mutta nyt yritän pysyä erossa esteistä sunnuntain kisoihin asti. Alma ontui tiistain treenien jälkeen aika pahasti, vielä eilenkin jonkin verran. Neidin aksailut alkaa olla aksailtu. Ehkä me jatketaan tästä eteenpäin vain putkiralleilla ja rimattomilla hypyillä. 

Thelmiksellä alkaa olla "kilpakosijoita", noin niinkuin agilityohjaaja rintamalla. Joel on osoittanut kiinnostumisenmerkkejä agilityä kohtaan ja tarkoitus oli, että opettelevat Alman kanssa perusohjausta. Almuri laitetaan nyt telakalle, ja ehkä jossain vaiheessa uskallan päästää Joelin Thelman ohjaksiin. Ehkä.. ;)

Tänään kaksijalkaiset suuntaavat Satama Open air-festareille fanittamaan Juha Tapiota, Lauri Tähkää ja Yötä, huippista! Huomenissa lepäillään kisakoitosta varten, luvassa kolme starttia kotikaupungissa. Kisojen jälkeen meidän tiimi lähtee tutustumaan uuteen asuinpaikkaansa. Käytiin keskiviikkona viemässä Ouluun jo astiat, matot, jne. ja asunto vaikutti tosi kivalta, kyllä me siellä viihdytään. Alimmassa kerroksessa asuessa alaoven paukahdukset kuuluu aika hyvin sisälle, saa nähdä mitä koikkeri-neiti tykkää tästä.

Joel on tänään viimeistä päivää töissä ja koulun alkuun on vielä kolme viikkoa. Tässähän kerkeää vielä vaikka mitä!