Viime viikolla ylitin itseni soittamalla eläinlääkärille Alman hammaskivistä. Mielestäni ei ole olemassa kurjempaa paikkaa, kuin eläinlääkärit: aina kuulee jotain ikävää. Monenlaisista kotikonsteista huolimatta Alman hampaat eivät ole lähellekään priimaa, joten hammaskivien poisto oli enemmän kuin tarpeen. Sain ajan Oulun Otuksesta jo tälle päivälle, sopivasti ennen huomista lomamatkaamme. Aluksi eläinlääkäri kuunteli Alman sydämen. Hän totesi, että sivuääntä kuuluu, muttei hän kuitenkaan puhuisi sydänviasta. Nämä diagnoosit vaihtelevat aika paljon lääkärien mukaan.. Kuitenkin kerrottuani Alman olevan pirteä ja iloinen, käski lääkäri vain seuraamaan vointia ja palaamaan asiaan mikäli tarvetta ilmenee. Sydämen vuoksi päädyttiin astetta kevyempään nukutukseen.
Toimenpide kesti tunnin verran. Hammaskivet saatiin poistettua, mutta viime viikolla haljennut vasen poskihammas sai poistotuomion, kuten myös pari pienempää hammasta. Valitettavasti poistoa ei voitu suorittaa Otuksessa, kun tarvittavia välineitä ei heillä vielä ollut. Siispä palaamme näihin hampaisiin muutaman kuukauden sisään, eläinlääkäri ei pitänyt tilannetta akuuttina. Mielestäni on kuitenkin parempi hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä ennen, kuin tilanne kehkeytyy akuutiksi. Hoitaja kehui Alman hoikkaa olemusta ja totesi sen olevan hyvin vilkas tapaus. Tällaisia kommentteja on aina mukava kuulla.
Potilas on voinut hyvin. Automatkan se nukkui sylissäni ja kotona tunnelma on ollut uninen. Onneksi pahoinvoinnilta on vältytty ja nyt kun leikkauksesta on kulunut 12tuntia, alkaa Alma olemaan oma itsensä. Sitä niin toivoo, ettei sen tarvitsisi kokea enää yhtään vastoinkäymisiä elämässää. Oma rakkaista rakkain Almuri <3
Thelmis oli mukana Oulun reissulla maskottina, mutta illalla se pääsi tosi toimiin omalla piskuisella agilitykentällämme. Emme ole treenanneet keppejä kovinkaan paljon omana teemanaan, joten tämän kesän tavoitteena on tehdä Thelmasta hyvin taitava pujottelija!
<
Etenemisen kanssa pitää myös tehdä töitä. Thelma vilkuilee sivulle ennakoiden aika paljon. Ehkäpä kesän jälkeen Thelmis myös juoksee eteenpäin?
Huomenna lähdemme juhannuksen viettoon Parikkalaan tätini luokse. Koirat saavat nauttia vapaana olosta ja minä nautin viikosta grillaillen ja uiden, ilman ainuttakaan riparilaista. Kaksi rippileiriä on jo takana, kaksi on edessäpäin. Vaikka leirit ovat olleet täynnä kommelluksia, en siltikään keksi parempaa kesätyötä.
Potilas ja henkivartija
Ennen reissuun lähtöä yritän keretä kentälle ottamaan tehokkaat kontaktitreenit. Tornion kisoissa Thelma lähti A:lta ennen vapautuskäskyä, mikä kaihertaa mieltäni. Ilmoitin meidät oman seuran kisoihin ensi viikon lauantaiksi. Saa nähdä kerkeänkö konfirmaatioharjoituksista siihen mennessä pois..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti