Pentujen lähdön jälkeen rauha valtasi Oulu-kodin, vaan mepä emme siellä ole kovin paljoa viihtyneet. Pentujen lähdöstä on kulunut huomenna kuusi viikkoa. Tänä aikana olemme olleet noin kymmenen enemmän tai vähemmän kokonaista päivää Oulussa. Pääsimme vihdoin ja viimein Kemiin sekä rauhoittumaan Levin ihaniin maisemiin. Joelin Kokkolan reissu on vihdoin lusittu, mutta huhtikuun puolivälissä vietimme siellä pidennettyä viikonloppua. Tällä hetkellä kirjoittelen päivitystä Helsingistä. Vauhtia on riittänyt.
Syy blogin hiljenemiseen oli reissaamisen lisäksi se, että blogiin kirjoittaminen tuntui turhalta, kun monen viikon kirjoittelun aihetta ei enää ole. Pentujen muuttaminen oli aika kova paikka. Vielä kovempi paikka oli Facebookin täyttyminen uusien omistajien päivityksistä ja kuvista. Tajusin, ettei minulla, ylläriylläri, olisi enää mitään tekoa niiden pikkuisten elämässä, jotka makuuhuoneessani kasvatin. Majava, Ville, Sydän, Pähkis ja Sparrow olivat huippurakas viisikko minulle. Pikku hiljaa olen uskaltautunut avaamaan omat valokuvakansioni ja blogikirjoitukset muistellakseni tätä huikeaa kevättä.
Onneksi tätä FB-masennusta ei kestänyt pitkään. Ymmärsin olevani onnekas, kun sain ja saan edelleen seurata pikkuisten elämää netin välityksellä. Aia, Ego, Utu, Veea ja Dave ovat osoittautuneet kelvollisiksi koirakansalaisiksi. Vaikkei minun osuuteni siihen olekaan kovin suuri, tunnen silti jonkinlaista ylpeyttä niistä. Aiaa ja Utua olen onnekseni kerennyt näkemään. Varsinkin Aian ylitsevuotavainen ilo tavatessamme ilahdutti mieltä niin paljon.
Sananen pentujen kodeista. Aia meni Tampereelle Esan ja Sannan luo, Thelman äidin Quitan "omistajien" luokse Sannan harrastuskoiraksi. Olen seurannut Sannan agilitytaivalta cavalierien kanssa aina ihailevin silmin ja onkin ilo nähdä, kuinka hienoa jälkeä Sanna ja Aia saavat aikaan muutaman vuoden kuluttua. Kevään aikana puhelut ja WhatsApp-viestit lensivät Oulu-Tampere väliä tiheään tahtiin ja pikku hiljaa huomasin tutustuneeni todella mahtavaan ihmiseen. Ehkä kevään parasta antia, sanoisin.
Ego muutti myös Tampereelle Olli-iskän ja Outin iloksi. Outi ja Olli ovat takoneet hienoja ratoja ja huikeita aikoja kevään mittaa. Heidän yhteistyötään on ollut ilo seurata ja tietää, että pennuilla on geenit näin hienolta koiralta. Kuitenkin geenit ovat vain yksi tekijä, koulutus ja ohjaaja vaikuttavat paljon agilityradalla. Egolla ei siis pitäisi olla huolen häivää Outin osaavissa näpeissä! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevien arvokisojen tuloksia..
Utu pääsi kirmailemaan koiralauman kanssa Maksniemen metsiin Ritva-kasvattajan luokse. Vilinää ja vilskettä ei tule puuttumaan tämän neidin elämästä eikä koirakavereista ole uupeloa. Oli mukavaa, että yksi pennuista jäi näinkin lähelle Kemiä, sen elämää pääsee varmasti seuraamaan ihan livenäkin. Ritvan olen tuntenut ihan pikkutytöstä asti ja oli hauskaa kasvattaa hänelle oma pentu. Ritva luotti minuun ja antoi pentueen kasvatettavaksi, josta olen hänelle todella kiitollinen.
Veea jäi asumaan meidän kanssamme samalle kadulle Ouluun Henskun agility- ja tokokoiraksi. Kun yksi pennuista oli vielä vapaana ja tieto Henskun kiinnostumisesta pentuetta kohtaan tuli ilmi, olin todella innoissani. Kun Hensku kävi pentuja katsomassa, innostukseni vain kasvoi. Huomasin, kuinka hyvää huolta Hensku koiristaan pitää ja panostaa niiden kanssa treenaamiseen. Veea oli meidän suosikkipentumme, jonka annoimme ilomielin Henskulle. Tästä parista kuullaan vielä, sanokaa minun sanoneen!
Dave lähti sisarustensa kanssa Tampereelle Petrin agilitykoiraksi. Dave oli kaikkien vierailijoiden ehdoton suosikki, se valtasi sylit ja tuijotti hellyyttävästi. Dave pääsi myös hienoon perheeseen kahden cavalier-pojan seuraksi. Daven eloa olen saanut seurata Facebookista tiuhaan tahtiin ja ainakin on vaikuttanut, että se on hurmannut myös uuden perheensä. Petri on ohjannut koiriaan menestyksekkäästi ja innolla odotan, mitä tällainen ohjaaja saa aikaan astetta nopeamman koikkerin kanssa.
Pikkuisten elämää voi enempi ja vähempi seurata jatkossa seuraavissa osoitteissa:
Aia
Ego
Utu
Veea
Dave
Niillä on aina paikka sydämessäni.
Snif! :') Tämä on ollut hieno kevät.
VastaaPoistaÄlä ainakaan yhtään vähättele omaa osuuttasi näiden pikkuisten elämässä. Sitten, kun koikkeritaivaalle kirkastuu uusi tähti, voit ylpeänä tietää, että kaiken takana on... Kaisa! Ja sitä paitsi Aialla on sydämessään Kaisan mentävä kolonen, jota ei kukaan muu pysty täyttämään.
Niin, ja haastoin sut puuhatehtävällä. Aioin ensin jättää kysymysten asettelun väliin. Mutta sitten päättelin, että sun ajatukset kaipaisivat hajautusta. ;)
Niin on ollut, aivan huikea.
VastaaPoistaPäättelit niiiin oikein ja olinki ilahtunut ku huomasin haasteen, aattelin että pääsen sen avulla takaisin kirjoittamisen makuun. Kuitenkaan en pystynyt ohittamaan Tholleja. Otsikoksi meinasi tulla Viimeisen kerran Tholleista, mutta tajusin että olisin valehdellut ja pahasti :)