sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Seliseli

Lauantain kisat menivät varsin mallikkaasti. Thelmis oli oma vauhdikas itsensä, eikä kontakteilta lipsumista tapahtunut. Täysin uudenlaiset virheet tekivät ensiesiintymisensä, mutta ne eivät meitä masentaneet, hieman vain huvittivat.

Eka radalta 5, syynä lentokeinu. Jäin varmistelemaan keinua edeltävälle hypylle menoa, jolloin olin auttamattomasti myöhässä keinulla. Siinä ihmetyksissäni, kun Thelma sai kun saikin itsensä keinulle, en sanonut muuta kuin "eteen, menemene". Samassa hetkessä sainkin todistaa, kuinka Thelma juoksee älytöntä vauhtia keinun päähän, ja siitä läpi. Muuten voisi luulla, että se ei vain malttanut pysähtyä kontaktille. Koska Thelma kuitenkin himmaa aina keinulla, eikä juokse kerralla puolta väliä pitemmälle, laitan tämän erehdyksen piikkiin. Väitän tuntevani koirani sen verran hyvin, ettei se muuten tuollaista tekisi. Puomin tai A:n se saattaa tulla läpi ja sitäkin harvoin. Keinua se ei tule tahallaan läpi. Tältä sattumalta olisi vältytty, jos olisin keinua edeltävän putken jälkeen jäänyt puomin ja keinun väliin ohjaamaan, ei olisi tarvinnut varmistella niin paljon ja olisin ollut ajoissa. Mutta ensi kerralla sitten!

Toisella radalla kaikki meni mallikkasti, muistin kertoa myös Thelmalle keinun olevan keinu. Kuitenkin loppusuoralla muurille vienti oli liian jyrkkä ja yksi palikka tipahti. Meidän eka palikka, muistaakseni. Olisi pitänyt hieman pyöristää sitä vientiä, kun ei kiirekään ollut. Lisäksi viimeinen este tultiin ohi, siihen en keksi yhtä pätevää selitystä kun muihin virheisiin.






















Positiivista oli se, että selvitimme vaikeilta tuntuneet kohdat ongelmitta. Thelmis on niin hieno, kun se menee lujaa ja muistaa silti kuunnella. Se tekee mun kanssa yhdessä. Lisäksi kontaktit ovat huiput. En seisottaisi niillä normaalisti noin pitkään, mutta kun piti saada hieman etumatkaa. Alman kanssa tuollaisista kontakteista sai vain haaveilla. Hyvillä mielin, kuten aina, jäämme odottamaan ensi viikon haasteita!


Perjantaina kävimme moikkaamassa Utua. Utu on hieman Veeaa matalampi ainakin tässä vaiheessa, saa nähdä miten sisarukset kasvavat. Ensi viikolla näenkin taas Aiaa, mielenkiintoista vertailla tyttöjä.





Alma tuhisee tässä sängylläni niin uneliaasti, että tämä työläinen taitaa liittyä remmiin. Viikon päästä jännitetäänkin jo ensimmäisen riparin alkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti