Edistysaskelia isolla E:llä

Olen väsäillyt Joelin kanssa esteitä kotipihallemme. Saldona on  neljä neonvirheä-valkoista hyppyestettä sekä Rustasta ostetut järkyn väriset kepit. Ne vaikutti kuitenkin niin yksinkertaisilta, että päätin ostaa ne. Tarkoituksena olisi saada aikaan matala ja normaalia leveämpi puomi. Sillä saisi hyvin treenailtua kotikontakteja.

Thelman kanssa ollaan päästy treenailemaan lyhyitä pätkiä näin kotosalla ja kentällä käyminen on jäänyt. Tuntuu, että T on edistynyt ihan hurjasti ! Isoin asia on, että olen löytänyt uuden motivointikeinon: pallon. Katsoin, kun Thelma seuraili tarkkaavaisena siskoni miehen pallolla pelleilyä. Pallon saatuaan Thelma toi sen minulle, mikä on todella harvinaista. Neiti kun mielummin pitäisi itse kaikki lelunsa ja osaa viihdyttää itseään todella hyvin.

Ajattelin sitten kokeilla, suostuuko T ottamaan palloa palkaksi. Onnekseni pieni koikkeri juoksi esteillä lujempaa kuin ikinä ja aivan täpinöissään ! Tänään se jopa haukkui kesken kaiken ja aina pallon nähdessään aloitti innokkaan vinkumisen.

Voi jumpe, olisiko tässä keino saada aikaiseksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Kaikki pallot on nyt piilotettu ja niitä käytetään hyvin harkiten, jotta motivaatio säilyisi.


Entä Alma? Minun super-Alma <3 Se on toipunut leikkauksesta niin hyvin, että olen saanut jo ns. unohtaa koko jutun. Noin joka toinen ilta edelleen voimistelen sen jalkaa ja suunnitelmissa olisi laittaa uima-allas pihalle kuten viime kesänä. Iso muutos on tapahtunut myös terveessä jalassa: se ei ole enää jumissa. Tämä on ihan mahtavaa, sillä se on joutunut niin kovalle rasitukselle monen kuukauden ajan, että on hienoa huomata töiden jakautuvan tasaisesti molemmille jaloille.

Alma oli niin suloinen, kun otin sen vapaaksi pihalle Thelman kanssa treenailun jälkeen. Kroppani kääntyessä esteitä kohti, Alma lähti etenemään hurjaa kyytiä ja juoksi naapurin kuusiaidalle asti. Parka <3 Annoin sen vielä kerran edetä neljän rimattoman hypyn läpi. On se vaan niin erilainen kuin Thelma, niin taitava. Totta kai se on, mutta sen kaiken osaamisen vain unohtaa kun opettaa juniorille perusjuttuja. Olisi niin ihanaa saada kokea Alman kanssa vielä agilityn riemu, kisafiilis ja onnistumiset. Meillä oli niin mukavaa kesällä 2009 kun valloitettiin meidän omaa maailmaa ja oltiin voittajia. Mutta vielä ei ole annettu periksi, me ei vielä luovuteta.

 Agi.fi sivustolla MM-karsintanolla-listassa lukee näin:

KAISA SONNTAG

ALMA

S

CAVSPA

4

+

2

=

6

(13.02.2011)

on

4

Meidän osallistuminen jäi siis vain yhden nollan ja yhden polvileikkauksen päähän.

Life is ja sitä rataa.