Eihän triplanollaan voi olla pettynyt, mutta yhden käden sormilla laskettava treenien määrä tänä vuonna ja vähäinen kisaaminen näkyvät epävarmuutena omassa ohjauksessa. Ohjausta suoraan 90-luvulta! Jospa viikonloppuna olisin rohkeampi. Thelmis kyllä osaa. Ja meillähän olisi nyt SM-nollat kasassa, yrittämättä ja yllättäen. Valitettavasti SM-kisojen aikaan olen töissä riparilla kuten viime vuonna. Elämän pieniä suuria valintoja. Yritän lohduttautua tulevaisuuden pitkillä kesälomilla. Ensi vuonna arvokisat on omalla kotikadulla Oulussa, silloin on pakko päästä.
Maanantaina kunnostauduttiin ja suunnattiin treenailemaan kotikentälle Keminmaahan.
Lauantaina on kolme starttia Torniossa, helatorstaina Keminmaassa. Keskiviikkona olisi ollut iltakisat, mutta koko ilta menee töissä. Kuinka hölmöä, että on kesällä töissä vain kuusi viikkoa ja missaa silti näin paljon asioita? Mutta huikee kesäduuni enivei!
Lapsuudenkoti on historiaa. Haikeaa. Uusi Kemi-koti on siskon vanha koti, tuttu ja turvallinen siis. Pääsiäisestä asti on vain muutettu ja muutettu.
Huhheijaa.
Ainii! Me nähtiin Tholleja! Voi murut!
 |
| Utu, Aia, Thelma ja Veea |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti