Teatteri, yo, teatteri, yo

Otsikossa tiivistettynä kaikki mitä meille, eli minulle kuuluu. Nyt on kuitenkin psykologian yo ohi ja tämän viikon jälkeen on ohi myös ruotsi sekä ensi-ilta. Ensi viikolla me aletaan sinne kunnolla treenaileen.

Jotain pientä ollaan kotipihalla tehty. Almakin on päässyt hieman höpsöttelemään esteille nyt kun leikkauksesta on kulunut tarpeeksi aikaa. Thelma edistyy aivan hyvää vauhtia. Tänään saatiin yksi pieni pätkä videoitua. Muitakin yrityksiä oli, mutta aina kun kamera oli päällä, homma ei onnistunutkaan :)



Se on niin ihastuttava neiti. Olen siitä niin kauhean onnellinen.

ps.
Käytiin Alman kanssa äsken saunassa ja piti tulla toteamaan, että olen minä siitäkin onnellinen.

Alma täytti viime perjantaina kuusi vuotta. Kuusi vuotta elämää oman ihmetähteni kanssa

Tassu ja tulehdus

(Tämä teksti siirtyi jostain syystä väärälle paikalle, ja on nyt siirretty suurin piirtein sinne missä se oli alunperin)


Siinä tämän viikon teemasanat. Olin siskoni luona yötä keskiviikosta torstaihin ja kun tulin kotiin, esitteli isäni ylpeänä kuinka olivat äidin kanssa opettaneet Thelman antamaan tassua. Olivat niin ylpeitä saavutuksesta, ja olin minäkin :) Tällä tempulla ollaan sitten viihdytetty itseämme, kun kieriminen on jäänyt junnaamaan paikoilleen.

Torstaina Joel huomasi Thelman silmän märkivän ja olevan punainen. Olen laittanut niihin kostutustippoja, mutta ei ole mennyt ohi. Täytynee huomenna soittaa eläinlääkäriin ja mennä näyttämään sitä jotta saataisiin silmä kuntoon. Onneksi tilanne ei näytä haittaavan Thelmaa vaan se painattaa menemään entiseen malliin.

Tässä ollaan nyt vajaat viisi kuukautta elelty niin, että jommalla kummalla koiralla on ollut jotain probleemaa: thelman pissatulehdus, alman polvi ja nyt tämä.

2min

Niin kauan, kokonaista kaksi minuuttia se kesti. Vaati pari palaa Atrian ohuen ohutta leikkelettä.

Thelma oppi kierimään, snif !


:)

Sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun on ensin kauan miettinyt, kuinka tuolle tohelolle saisi opetettua mitään. Vastaus oli todella yksinkertainen: mene ja opeta

Lopuksi muutama kuva, jotka kävin äsken nappaamassa. Ylin kuva tosin on otettu joskus millon lie :)

Ei mitään uutta

Täällä me ollaan ja möllötellään Alman ja Thelman kanssa. Mitään uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut. Me ollaan oltu kotosalla, mitä nyt Alma oli viime yön porukoitten kanssa Kuivaniemellä mökkeilemässä. Mun kolme viikkoa kestäneet kesätyöt on ohi ja huomenna starttaa harjoitukset kaupunginteatterilla. Päivät on kulunut löhöillessä ja käsikirjoitusta lueskellessa. Tosi saamatonta ja laiskaaaaa.....

No ollaan me aloitettu Thelman kanssa jatkokurssi ja ehditty käydä siellä kaksi kertaa. Positiivisena yllätyksenä Thelma suostui ottamaan pallon palkaksi myös treenikentällä, vieläpä koko puolitoistatuntisen ajan. Olen vain hieman hämilläni sen kanssa: radan reunalla se ottaa niin lunkisti, katselee ja hengailee. Alma täytyy yleensä sytyttää ennen radalle lähtöä oikein tosissaan, joten samaa yritin Thelmankin kanssa. Ei se oikein lämmennyt. Lähtöönkin se jää istumaan tosi sievästi, yrittämättä lähtä minnekään. Mutta kun "hyppy"-käsky kajahtaa ilmoille: PUTSUMMMM ! Thelma kiitää kuin salama eteenpäin juosten minkä jaloistaan pääsee. Okei, Thelma on erilainen. Passaa, passaa tosi hyvin.

Kotipihalla ollaan treenattu Thelman kanssa epäsäännöllisesti. Se kyllä edistyy tosi hurjasti koko ajan. Mainitsemisen arvoista oli, että se osasi siivekkeenkierron jälkeen hakea oikeaan keppiväliin, vaikka vauhti oli melkoinen. Minun taitava tyttö <3 data-blogger-escaped-br="">
Olen päättänyt, ainakin suurinpiirtein päättänyt, että jatkan agilityä Alman kanssa. Kuukauden päästä treenaamisen voisi aloittaa. Ajattelin kuitenkin käydä näyttämässä sitä eläinlääkärille ennen aloittamista. Hän saa katsoa polvet sekä sydämen. Jos kaikki on reilassa, palaa mustavalkoinen kiituri agilitykentille. Meillä on vähän nollia jäänyt rästiin tässä parin vuoden aikana, on siis kiinni kurottavaa ! Jos totta puhutaan, meidän tavoitteemme ovat harrastamisessa. Kilpaileminen on intohimoni, joten täytyy myöntää senkin olevan mielessä..

Ehkä me vielä.

Thelma "kotikentällä" :)

Edistysaskelia isolla E:llä

Olen väsäillyt Joelin kanssa esteitä kotipihallemme. Saldona on  neljä neonvirheä-valkoista hyppyestettä sekä Rustasta ostetut järkyn väriset kepit. Ne vaikutti kuitenkin niin yksinkertaisilta, että päätin ostaa ne. Tarkoituksena olisi saada aikaan matala ja normaalia leveämpi puomi. Sillä saisi hyvin treenailtua kotikontakteja.

Thelman kanssa ollaan päästy treenailemaan lyhyitä pätkiä näin kotosalla ja kentällä käyminen on jäänyt. Tuntuu, että T on edistynyt ihan hurjasti ! Isoin asia on, että olen löytänyt uuden motivointikeinon: pallon. Katsoin, kun Thelma seuraili tarkkaavaisena siskoni miehen pallolla pelleilyä. Pallon saatuaan Thelma toi sen minulle, mikä on todella harvinaista. Neiti kun mielummin pitäisi itse kaikki lelunsa ja osaa viihdyttää itseään todella hyvin.

Ajattelin sitten kokeilla, suostuuko T ottamaan palloa palkaksi. Onnekseni pieni koikkeri juoksi esteillä lujempaa kuin ikinä ja aivan täpinöissään ! Tänään se jopa haukkui kesken kaiken ja aina pallon nähdessään aloitti innokkaan vinkumisen.

Voi jumpe, olisiko tässä keino saada aikaiseksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Kaikki pallot on nyt piilotettu ja niitä käytetään hyvin harkiten, jotta motivaatio säilyisi.


Entä Alma? Minun super-Alma <3 Se on toipunut leikkauksesta niin hyvin, että olen saanut jo ns. unohtaa koko jutun. Noin joka toinen ilta edelleen voimistelen sen jalkaa ja suunnitelmissa olisi laittaa uima-allas pihalle kuten viime kesänä. Iso muutos on tapahtunut myös terveessä jalassa: se ei ole enää jumissa. Tämä on ihan mahtavaa, sillä se on joutunut niin kovalle rasitukselle monen kuukauden ajan, että on hienoa huomata töiden jakautuvan tasaisesti molemmille jaloille.

Alma oli niin suloinen, kun otin sen vapaaksi pihalle Thelman kanssa treenailun jälkeen. Kroppani kääntyessä esteitä kohti, Alma lähti etenemään hurjaa kyytiä ja juoksi naapurin kuusiaidalle asti. Parka <3 Annoin sen vielä kerran edetä neljän rimattoman hypyn läpi. On se vaan niin erilainen kuin Thelma, niin taitava. Totta kai se on, mutta sen kaiken osaamisen vain unohtaa kun opettaa juniorille perusjuttuja. Olisi niin ihanaa saada kokea Alman kanssa vielä agilityn riemu, kisafiilis ja onnistumiset. Meillä oli niin mukavaa kesällä 2009 kun valloitettiin meidän omaa maailmaa ja oltiin voittajia. Mutta vielä ei ole annettu periksi, me ei vielä luovuteta.

 Agi.fi sivustolla MM-karsintanolla-listassa lukee näin:

KAISA SONNTAG

ALMA

S

CAVSPA

4

+

2

=

6

(13.02.2011)

on

4

Meidän osallistuminen jäi siis vain yhden nollan ja yhden polvileikkauksen päähän.

Life is ja sitä rataa.

Huhuuuu

Edellisen kirjoituksen jälkeisenä päivänä sain kuulla, että kesätyökuviot muuttuvat aikalailla. Tämä tarkoitti mahdollisuutta lähteä reissuun ja sen me myös teimme. Tiistaina 7.6 pakkasimme Joelin kanssa autoon hurrrjasti tavaraa sekä piskuisen Thelman ja suuntasimme itärajalle Parikkalaan tätini luokse.

rento matkakaveri

perillä ja suoraan veteen

kaverit rottweiler Bruno ja beagle Mosku

jarrutus !

muut koirat varjossa, Thelma auringon paahteessa

vilvoittelua lämpötilan ollessa yli 30'C

skabailua

kotimatkalla: väsynyt mutta onnellinen

Lisäksi me ollaan oltu viettämässä juhannusta Kuivaniemen mökillä perheen kanssa ja viime viikonloppuna kävimme Joelin kanssa uudestaan verestämässä juhannusmuistoja. Almakin pääsi mukaan, kun leikkauksesta oli kulunut sen verran, että se saa vapaasti juoksennella.

Kotimatkalla pistäysyttiin Ritva-kasvattajan luona. Quita-äiti ei osoittanut äidillistä hellyyttä Thelmaa kohtaan vaan näytteli nätisti hampaita :) Kuitenkin tilanteen rauhoituttua saattiin yhteiskuva koikkereista.

Quita, Sinkku ja Thelma

Ollaan nyt parina päivänä käyty koirien kanssa koirapuistossa. Thelma on ollut aivan mahtava: se leikkii toisten kanssa ja "alkujännitys" kestää enää hyvin vähän aikaa. Selvästi Alman mukana olo rauhoittaa sitä, kun se näkee että toinen on ihan rennosti. Alma nyt on aina pitänyt kaikista.

Viime keskiviikkona oli Moilasen Mikan pitämää koulutusta kouluttajille ja kun oltiin muutenkin treenailemassa, päätettiin jäädä koulutukseen. Radalla oli 12 estettä mikä kertoo jo sen että aika leikkimielellä lähdettiin suorittamaan sitä. Mutta Thelma oli oikeasti hyvä ! Kepit nyt matelivat, kun ei se niitä vielä osaa, mutta muuten meno oli sujuvaa ja eteneminen oli kiitettävää. Kuitenkin jätämme nuo pidemmät treenit vähän myöhemmälle :)


Alkeiskurssikin loppui ja viimeisellä kerralla otettiin seitsemän esteen pätkä. Todistusaineistoa löytyy ensimmäisestä yrityksestä, kun seuraavissa Joel oli laittamassa makupalakuppia sinne tänne.

Romaanin loppuun vielä kontaktisuorituksia toukokuulta. Suoritukset ovat nykyään nopeampia ja parempia, mutta videomateriaalia ei ole saatu, kun olen yksikseni käynyt hiomassa

 

En tajua miksi nuo videot on noin miniatyyrejä, mutta idea tulee silti luultavasti ilmi :)