Pääsin koulusta jo kahdeltatoista ja pääsimme koirien kanssa valoisan aikaan lenkkeilemään. Aivan ihana ilma, lämmin eikä tuule ollenkaan. Koirat ja omistaja tykkää! Viime viikko menikin noro-viruksen kourissa sängyssä maaten, joten mukava päästä taas liikkumaan.
Koulussa aamu kului savitöitä tehdessä, tekniikkana makkaratekniikka ja aiheena Mayat. Tein ruukun, johon piirsin Maya-piirrustuksista löytämiäni apinoita, jotka eivät ehkä niin apinoilta sitten näyttäneetkään..
Kuivumassa
Koirat menevät illaksi Elisan ja Tonin luokse, kun itse lähden kavereideni kanssa iltaa viettämään. Mukava kun koirien ei tarvitse olla yksin, voi itsekin hyvällä omalla tunnolla olla menossa. Tänä viikonloppuna jäämme viettämään Oulu-viikonloppua. Perjantaina ei ole koulua ja Joelkin tulee Kokkolasta jo torstaina, paljon yhteistä vapaa-aikaa tiedossa siis.
Ritva-kasvattaja kävi perjantaina varmistamassa epäilykseni ja totesi Thelman olevan tiine. Thelma on alkanut pyöristyä ja nisät punottavat. Ystäväni näkivät Thelman eilen pitkästä aikaa ja huomasivat myös selvän eron vanhaan, sillä Thelma on normaalisti niin kauhean ruipelo. Kun itse näkee koiraa koko ajan, ei eroa juuri huomaa. Tottakai minäkin huomaan eron silloin, kun Thelma seisoo takajaloillaan. Silloin maha pullottaa jo aika selkeästi, ei vain ruokailujen jälkeen ;)
Thelma on todella väsynyt ja vetäytyy mielellään sänkyyni nukkumaan itsekseen. Lenkillä se toki on reipas oma itsensä, mutta muuten päivät soljuvat varsin rauhallisesti.
Pari äsken ottamaani kuvaa Thelmiksestä.
Olen kahlannut läpi niiiiiin paljon nettisivuja, joissa kerrotaan koiran synnytyksestä. Välillä hirvittää ja välillä tuntuu jo että kyllä tämä tästä. Onneksi on apujoukkoja mukana. Luulenpa että kevät, se paljon hehkuttamani, menee aika tohinalla eteenpäin. Pennut ovat luovutusikäisiä huhtikuussa ja siihen asti aika menee melko pitkälle niiden kanssa touhutessa.
Olen aikonut teettää valokuviksi kuvia vuosien varrelta ja tänään päädyin selailemaan jo kokoamiani kuvia. Päätin niiden avulla julkaista palan meidän historiaamme, sillä vanhan blogin puolella ei kuvia juuri näkynyt.
Katsomassa Almaa ensimmäistä kertaa 29.9.2005
Alman kotiintulo 4.11.2005
Alma isovanhempieni kanssa
Pelastaja
Teinit 28.4.2006
Alma ekana kesänään, noin 8kk
3.6.2007
Levillä hiihtämässä 1.3.2008
Rippijuhlat
Pyhällä 19.9.2009
Kuivaniemellä 10.10.2009
Nuorten SM-2009
EV-kisat Kemissä 16.8.2006
Kisat Keminmaassa 24.5.2008
Voitto 30.6.2009
Kisat Kemissä 20.5.2007
SM-kilpailut Torniossa 13.6.2009
Agilityvalio 22.3.2009. Kotona meitä odotti ihana kakku!
Ritva-kasvattajan muistamiset valioitumisen johdosta
Uusi vuosi on polkaistu käyntiin. Rakastan tammikuuta, tuntuu että on päästy lukukaudessa jo niin pitkälle, että kesäloma on jo ihan nurkan takana. Ehkä hiukan ylioptimistista ajattelua, mutta tuntuu siltä! Kevät on vaan niin paljon kivempi kuin syksy, koska
-Päivät alkaa pitenemään, hitaasti mutta varmasti
-On vuosipäivä helluntekeleen kans, viides sellainen
-On hiihtoloma
-On pääsiäisloma, ainakin jonkinlainen tynkä
-On omat ja Joelin synttärit
-Lumet sulaa
-Ulkona solisee
Tätä keväthömpötystä lisäisivät tietenkin pennut. Thelman ekasta astutuksesta on kulunut huomenna kolme viikkoa. Vielä pitäisi odotella pari viikkoa lisää tietoa siitä, onko pentuja tulossa vai ei. Lukujärjestyskin on alkanut selkenemään ja hyvältä vaikuttaa pentuja ajatellen. Viikot koostuvat lyhyistä päivistä ja jopa vapaapäivistä eikä vaikeita kurssejakaan ole juuri ollenkaan.
Joulunaika meni löhöillen ja nauttien joutenolosta. Oli ihanaa viettää aikaa läheisten kanssa ja nollata akut täysin. Kun viikko sitten toimme joululahjat Joelin kanssa Ouluun, tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mukavalta järjestellä kotia ja siivota. Loma teki siis tehtävänsä.
Thelman kanssa on harjoiteltu yksin olemista ja hyvältä vaikuttaa. Kotiin tullessamme koiria ei ole huomioitu ollenkaan ja Thelmakin on jo alkanut oppia, ettei kotiin tuleminen ole mikään jeejee-juttu. Joskus se ei edes vaivaudu ovelle asti vastaan. Lisäksi tilasimme sitruunapannan, jota Thelma inhoaa. Pantaa ei ole pitänyt pitää paljoa, sillä Thelma tajusi nopeasti milloin panta suihkaisee. Enään ei siis haukuta ikkunassa ohikulkijoita eikä sisääntulijoita, edes ilman pantaa. Olen myös nauhoittanut kaikki kerrat, kun koirat ovat jääneet yksin. Jokaisella kerralla nauhoituksessa on kuulunut vain Alman matonraapimista, riippumatta siitä, onko Thelmalla ollut sitruunapantaa tai ei. Eli ehkäpä Thelmis oppii olemaan metelöimättä, toivotaan ainakin. Nyt se on Kemissä vanhempieni luona muutaman päivän kun me Alman kanssa olemme Oulussa, halusin testata onko se yhtä hienosti ilman Almaa.
Loman aikana käytiin treenaamassa Thelman kanssa vain yhden kerran. Kolmen viikon tauko oli tehnyt hyvää ainakin puomin kontaktille. Thelma ei vieläkään juokse täysin reippaasti alas asti, mutta ainakin pientä edistystä on havaittavissa:
Perjantaina on vielä Seppo Savikon koulutus. Käydään ainakin jotain tekemässä, Seppo on niiin kiva etten viitsi olla menemättäkään. Sen jälkeen taukoillaan toivottavasti huhtikuuhun asti ;)
