Thelma "kotikentällä" :)

Edistysaskelia isolla E:llä

Olen väsäillyt Joelin kanssa esteitä kotipihallemme. Saldona on  neljä neonvirheä-valkoista hyppyestettä sekä Rustasta ostetut järkyn väriset kepit. Ne vaikutti kuitenkin niin yksinkertaisilta, että päätin ostaa ne. Tarkoituksena olisi saada aikaan matala ja normaalia leveämpi puomi. Sillä saisi hyvin treenailtua kotikontakteja.

Thelman kanssa ollaan päästy treenailemaan lyhyitä pätkiä näin kotosalla ja kentällä käyminen on jäänyt. Tuntuu, että T on edistynyt ihan hurjasti ! Isoin asia on, että olen löytänyt uuden motivointikeinon: pallon. Katsoin, kun Thelma seuraili tarkkaavaisena siskoni miehen pallolla pelleilyä. Pallon saatuaan Thelma toi sen minulle, mikä on todella harvinaista. Neiti kun mielummin pitäisi itse kaikki lelunsa ja osaa viihdyttää itseään todella hyvin.

Ajattelin sitten kokeilla, suostuuko T ottamaan palloa palkaksi. Onnekseni pieni koikkeri juoksi esteillä lujempaa kuin ikinä ja aivan täpinöissään ! Tänään se jopa haukkui kesken kaiken ja aina pallon nähdessään aloitti innokkaan vinkumisen.

Voi jumpe, olisiko tässä keino saada aikaiseksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Kaikki pallot on nyt piilotettu ja niitä käytetään hyvin harkiten, jotta motivaatio säilyisi.


Entä Alma? Minun super-Alma <3 Se on toipunut leikkauksesta niin hyvin, että olen saanut jo ns. unohtaa koko jutun. Noin joka toinen ilta edelleen voimistelen sen jalkaa ja suunnitelmissa olisi laittaa uima-allas pihalle kuten viime kesänä. Iso muutos on tapahtunut myös terveessä jalassa: se ei ole enää jumissa. Tämä on ihan mahtavaa, sillä se on joutunut niin kovalle rasitukselle monen kuukauden ajan, että on hienoa huomata töiden jakautuvan tasaisesti molemmille jaloille.

Alma oli niin suloinen, kun otin sen vapaaksi pihalle Thelman kanssa treenailun jälkeen. Kroppani kääntyessä esteitä kohti, Alma lähti etenemään hurjaa kyytiä ja juoksi naapurin kuusiaidalle asti. Parka <3 Annoin sen vielä kerran edetä neljän rimattoman hypyn läpi. On se vaan niin erilainen kuin Thelma, niin taitava. Totta kai se on, mutta sen kaiken osaamisen vain unohtaa kun opettaa juniorille perusjuttuja. Olisi niin ihanaa saada kokea Alman kanssa vielä agilityn riemu, kisafiilis ja onnistumiset. Meillä oli niin mukavaa kesällä 2009 kun valloitettiin meidän omaa maailmaa ja oltiin voittajia. Mutta vielä ei ole annettu periksi, me ei vielä luovuteta.

 Agi.fi sivustolla MM-karsintanolla-listassa lukee näin:

KAISA SONNTAG

ALMA

S

CAVSPA

4

+

2

=

6

(13.02.2011)

on

4

Meidän osallistuminen jäi siis vain yhden nollan ja yhden polvileikkauksen päähän.

Life is ja sitä rataa.

Huhuuuu

Edellisen kirjoituksen jälkeisenä päivänä sain kuulla, että kesätyökuviot muuttuvat aikalailla. Tämä tarkoitti mahdollisuutta lähteä reissuun ja sen me myös teimme. Tiistaina 7.6 pakkasimme Joelin kanssa autoon hurrrjasti tavaraa sekä piskuisen Thelman ja suuntasimme itärajalle Parikkalaan tätini luokse.

rento matkakaveri

perillä ja suoraan veteen

kaverit rottweiler Bruno ja beagle Mosku

jarrutus !

muut koirat varjossa, Thelma auringon paahteessa

vilvoittelua lämpötilan ollessa yli 30'C

skabailua

kotimatkalla: väsynyt mutta onnellinen

Lisäksi me ollaan oltu viettämässä juhannusta Kuivaniemen mökillä perheen kanssa ja viime viikonloppuna kävimme Joelin kanssa uudestaan verestämässä juhannusmuistoja. Almakin pääsi mukaan, kun leikkauksesta oli kulunut sen verran, että se saa vapaasti juoksennella.

Kotimatkalla pistäysyttiin Ritva-kasvattajan luona. Quita-äiti ei osoittanut äidillistä hellyyttä Thelmaa kohtaan vaan näytteli nätisti hampaita :) Kuitenkin tilanteen rauhoituttua saattiin yhteiskuva koikkereista.

Quita, Sinkku ja Thelma

Ollaan nyt parina päivänä käyty koirien kanssa koirapuistossa. Thelma on ollut aivan mahtava: se leikkii toisten kanssa ja "alkujännitys" kestää enää hyvin vähän aikaa. Selvästi Alman mukana olo rauhoittaa sitä, kun se näkee että toinen on ihan rennosti. Alma nyt on aina pitänyt kaikista.

Viime keskiviikkona oli Moilasen Mikan pitämää koulutusta kouluttajille ja kun oltiin muutenkin treenailemassa, päätettiin jäädä koulutukseen. Radalla oli 12 estettä mikä kertoo jo sen että aika leikkimielellä lähdettiin suorittamaan sitä. Mutta Thelma oli oikeasti hyvä ! Kepit nyt matelivat, kun ei se niitä vielä osaa, mutta muuten meno oli sujuvaa ja eteneminen oli kiitettävää. Kuitenkin jätämme nuo pidemmät treenit vähän myöhemmälle :)


Alkeiskurssikin loppui ja viimeisellä kerralla otettiin seitsemän esteen pätkä. Todistusaineistoa löytyy ensimmäisestä yrityksestä, kun seuraavissa Joel oli laittamassa makupalakuppia sinne tänne.

Romaanin loppuun vielä kontaktisuorituksia toukokuulta. Suoritukset ovat nykyään nopeampia ja parempia, mutta videomateriaalia ei ole saatu, kun olen yksikseni käynyt hiomassa

 

En tajua miksi nuo videot on noin miniatyyrejä, mutta idea tulee silti luultavasti ilmi :)

Summer is rili nais !

Vesipeto ja sen ihastuttavat valjaat !

 

Kuvien laatu nyt on mitä on, mutta fiilis on ihana. Meillä on kesä :)

Keitä me ollaan?

Ajattelin, että kertoisin hieman faktoja tästä meidän tiimistä. Seuraavaksi siis 30 olennaista tai epäolennaista tietoa meistä :

Kaisa ja Joel vappuna 2009, 16v 1 ja 2vrk

Kaisa
- Olen syntynyt 30.4.1993, ikää siis 18vuotta
- Käyn Kemin Lyseon lukiota, toista vuotta jäljellä viikko
- Harrastan agilityä, näyttelemistä ja pop/jazz-laulua. Näyttelemisestä tulee jopa ihan palkkaa :)
- Elämäni aikana olen harrastanut joogaa, käynyt jumpalla, ohjannut jumppia, tanssinut show-tanssia,  pelannut jalkapalloa, soittanut pianoa, lastenteatteria/musiikkiteatteria kuusi vuotta, kuorolaulua..
- Agilityn olen aloittanut Lhasa apso Tenhon kanssa vuoden 2005 maaliskuussa
- Perheeseeni kuuluu äiti, Ritva, isä, Robert, isosiskot Maria, Hanna ja Elisa sekä koirat Alma ja Thelma
- Minulla on poikaystävä, Joel, jonka kanssa olen elämääni elellyt vuoden 2008 helmikuusta
- Minun ei ikinä pitänyt saada koiraa, kahdesta puhumattakaan
- Kun sain tahtoni periksi, olen pitänyt huolen siitä, etten rikkoisi lupausta pitää huolta koirista. Tässä talossa minä ruokin koirat, lenkitän ne, harjaan, leikkaan kynnet, madotan... Lisäksi olen maksanut kummastakin puolet (kumpikin sijoituskoiria, eli summat eivät ole aivan kauhean tähtitieteellisiä :) ), kuten myös Alman polvileikkauksesta
- Haluaisin, että minusta joskus tulevaisuudessa tulisi näyttelijä. Tai sitten lähden opiskelemaan psykologiaa.

Alma

Alma 3vrk

- Syntynyt 16.09.2005 keisarileikkauksella, kaksi päivää sen jälkeen, kun varasin sen. Silloin kerrottiin seuraavan pentueen syntyvän tammikuussa.
- Pentueen ainokainen, juuri minulle syntynyt trikki cavalier narttu
- Agility aloitettu 2006 tammikuussa, varovasti ja leikkimielellä
- Saavutuksina agilityn Nuorten SM1, SM-17 ja FIN AVA
- Kotona varsin rauhallinen, mutta tarpeen tullen oikein räväkkä, ja myös ärsyttävä :)
- Rakastaa saunomista !
- Vasemman takajalan yksi antura on pienen pieni, röntgenkuvissa näkyy, että jalka on ihan hassu muutenkin
- Molemmat polvet on leikattu, kesäkuussa 2010 ja toukokuussa 2011
- Alma oli sijoituksessa, mutta onnistunutta astutusta seurasi märkäkohtu. Alma on siis myös steriloitu
- Elämäni ensimmäinen ja paras koira. En vaihtaisi mihinkään, vaikka lukuisat vastoinkäymiset ovatkin koetelleet rankastikin.

Thelma 1vrk

Thelma
- Syntynyt 12.12.2010
- Nuorin seitsemästä sisaruksesta, "Pähkinä" eli "Terhi"
- Päätin, etten ota Quitan pentua. Kuitenkin 13.12 äidinkielen tunnilla ATK-luokassa näin Esan facebook-päivityksen. Viisi tyttöä?! "Joel, mulle on tainnu syntyä koiranpentu". Hetkeäkään en ole katunut.
- Agility aloitettu kahdeksan viikon iässä juoksemalla siivekkeiden välistä ja putkea.
- Erittäin energinen ja vauhdikas, tyhmän oloinen mutta nopea oppimaan !
- Ilman Ritva-kasvattajan päätöstä lähteä katsomaan agilityn MM-kisoja 2010, minulla tuskin olisi Thelmaa
- Olin alkuun "mustasukkainen", kun Thelma seurasi pihalla vain Almaa, eikä hakenut minusta tukea. Nyt se ymmärtää, että minä olen se, jolta saa ruokaa. Minun kanssani on siis pitkässä juoksussa käytännöllistä kaveerata
- Thelmakin on sijoituksessa samaiselta ihmiseltä kuin Alma. En tiedä, pystynkö ikinä ottamaan koiraa muualta kuin Ritvalta !
- Thelmalla on pieni napapatti
- Thelma haukottelee paljon ja kovaan ääneen. Se on sen bravuuri.

Pohdintaa

Kuulin maanantaina todella surullisia uutisia, kun Senni, cavalier-Fasun omistaja, kertoi Fasun polven pettäneen. Tämä yksistään olisi kamalaa, mutta tilannetta pahentaa se, että Fasun kummatkin polvet on jo kertaalleen leikattu. Paljon voimia tälle upealle parille, täällä ollaan hengessä mukana !

Tilanne sai miettimään Alman tilannetta. Olen koko ajan ajatellut, että agilityn pariin palaamme, kunhan kuntoutuminen on tapahtunut. Aloin maanantain jälkeen miettimään, uskallanko tehdä sitä. Fasu on aktiivinen ja ihannepainossaan oleva cavalieri, jonka leikkauksen on suorittanut varsin pätevä ortopedi. Kuitenkin polvi petti. Alman polven on leikannut eri ihminen, muuten tilanteen voisi ajatella olevan samanlainen. Tietenkään näiden kahden koiran leikkaukset eivät ole olleet identtiset, polvileikkauksia kun voidaan tehdä monenmoisia.

Olen pitänyt Almaa hiljaiselossa huhtikuun 11.päivästä asti. Se vaikuttaa nyt surkeammalta ja apeammalta, kun mitä tavallisesti. Tavallisesti, eli silloin, kun agilitytreenit ovat säännöllisiä, leikki ihmisten ja koirien kanssa kuuluu arkipäivään ja metsässä saa kirmata vapaana. Minulla on niin ikävä pitkiä lenkkejä ja yhteisiä hetkiä. Yhteisiä hetkiä vietämme tottakai nyttenkin, mutta ne ovat hyvin yksipuolisia sisältäen pieniä rauhallisia temppuja, rapsuttelua, hellimistä ja paijaamista. Me vain olemme tottuneet muunlaiseen.

Jään miettimään tulevaisuuttamme Alman kanssa. Täytyy yrittää punnita, mikä on itsekästä ja mikä ei, mikä on koiralle hyväksi ja mikä saa sen onnelliseksi. Voiko sen saada onnelliseksi harrastamalla jotain muuta.

Toko? Kuulostaa kaukaiselta..

Thelma alkeiskurssilla

Tällä kerralla vuorossa oli pussi ja puomi. Pussi onnistui oikein hyvin, kun olin itse raottamassa pussin suuta. Videolla on pätkä myös mahtavasta putkeen hakemisesta. Minä kun ihan leikilläni käskin Thelmaa menemään noin kaukaa putkeen, ja se meni ! Vähästä minäkin osaan olla iloinen :)


Ps. Huomatkaa sporttinen asuni :) Hieman noloa, kun seuran koulutusvastaavana laitoin ennen kurssia viestiä osallistujille, että pukeutukaa vaatteisiin joissa on helppo liikkua. Sitten itse pääpiru tulee paikalle nahkatakissa ja -kengissä ? Ajatteleminen jäi nähkääs puolitiehen, kun päikkäreiltä kiireessä kotoa lähdin :)