Äksöniä jalkoihin ja kontakteille

Tänään kisailtiin Torniossa tuloksin yhdeksän ja risat sekä tuplanolla! Eka rata oli karrrrmeaa katsottavaa. Alun puomin jälkeen olin edempänä kuin olin ajatellut ja silti ohjasin toivottomalla peruutustekniikalla seuraavat välistävedot. Hirveä häsläys koko rata, josta olisi kyllä voinut saada muutakin kuin kiellon ja yliaikaa.

Toisella radalla haparointi jatkui, mutta jälleen kerran säästyttiin kiellolta melkein ilmiselvässä paikassa. Kolmas rata oli päivän paras, vaikkakin kontaktit olivat kävely-mallia. Voi Temppis. Lisäksi tämän päivän perusteella on asetettu uusi tavoite: ohjaajan juoksukunnon parantaminen. Nuo loput on hirveitä kun jään täysin polkemaan paikoilleni..

---

Perjantaina treenailtiin tai lähinnä testailtiin ja haettiin rajoja keppikulmissa ja sivuirtoamisessa.

Hulina

Blogi päivittyy yhtä usein kun pääsemme asettumaan lähtöviivalle agilitykisoissa. Yllätin itseni ilmoittautumalla Iisalmeen kolmen startin verran 10.5. Vanhan ajan kisareissu hyvällä porukalla. Autoon mahtui neljä ihmistä ja viisi koiraa ja kilpailukirjoihin kirjailtiin yhteensä seitsemän nollaa. Thelmiksen kanssa taituroitiin triplanolla!




Eihän triplanollaan voi olla pettynyt, mutta yhden käden sormilla laskettava treenien määrä tänä vuonna ja vähäinen kisaaminen näkyvät epävarmuutena omassa ohjauksessa. Ohjausta suoraan 90-luvulta! Jospa viikonloppuna olisin rohkeampi. Thelmis kyllä osaa. Ja meillähän olisi nyt SM-nollat kasassa, yrittämättä ja yllättäen. Valitettavasti SM-kisojen aikaan olen töissä riparilla kuten viime vuonna. Elämän pieniä suuria valintoja. Yritän lohduttautua tulevaisuuden pitkillä kesälomilla. Ensi vuonna arvokisat on omalla kotikadulla Oulussa, silloin on pakko päästä.

---

Maanantaina kunnostauduttiin ja suunnattiin treenailemaan kotikentälle Keminmaahan.



Lauantaina on kolme starttia Torniossa, helatorstaina Keminmaassa. Keskiviikkona olisi ollut iltakisat, mutta koko ilta menee töissä. Kuinka hölmöä, että on kesällä töissä vain kuusi viikkoa ja missaa silti näin paljon asioita? Mutta huikee kesäduuni enivei!


Lapsuudenkoti on historiaa. Haikeaa. Uusi Kemi-koti on siskon vanha koti, tuttu ja turvallinen siis. Pääsiäisestä asti on vain muutettu ja muutettu.

Huhheijaa.

---

Ainii! Me nähtiin Tholleja! Voi murut!

Utu, Aia, Thelma ja Veea

Sen ensimmäisen vuoksi tekee kaikkensa

Kävimme Alman kanssa keskiviikkona sydänultrassa Akuutissa Outi Niemelän vastaanotolla. Vasen läppä on paksuuntunut ja valskaa vasempaan eteiseen. Outin mukaan sydän ei kuitenkaan vielä vaivaa Almaa, sen verran hyvässä kunnossa se on. Hän myös suositteli jättämään pois Fortekorin vähitellen ja tulemaan kontrolliin vuoden sisään.

Alma yskiskelee silloin tällöin edelleen, mikä sai varaamaan ultra-ajan. Outin mukaan se ei johdu sydämestä, eikä hän huolehtisi asiasta ellei yskiminen muutu täysin säännölliseksi jolloin sen syy pitää selvittää.

Alma ei ole menossa minnekään. Sille kannattaa sittenkin ostaa trimmeri. Se voi elää vielä vuosia. Ainakin toivon kovasti.

---

Thelman kanssa puolen vuoden kisatauko päättyi viikonloppuna Haukiputaalla Minna Räsäsen ja Mika Moilasen radoilla. Jännitti hirveästi ja Thelma kävi kierroksilla, ollessani rataantutustumisessa se ujelsi.

Radat tökkivät ja minä tökin. Thelma räkyttää. Viimeisellä radalla saimme aikaan nollan ja sijoituimme toisiksi. Juokseminen vaikeutui jokaisen radan myötä ja  viimeisen radan jälkeen selkäni sanoi sopimuksen irti. Sunnuntain jälkeen on ollut liikkumiset vähissä.

Kontakteille on yritetty saada varmuutta huippukoutsien ja parin ylituomarinkin avulla, mutta vielä on kovin epävarmaa. Thelman focus pitäisi saada eteenpäin. Pitäisi myös päästä treenaamaan säännöllisesti.

---

Nyt on hiihtoloma, odotettu sellainen. Se sisältää töitä lastenleirillä, kouluhommia paljonpaljon, vähän agilityä ja valmistautumista tulevaan kandiharjoitteluun. Kuusi viikkoa kakkosluokkalaisille matematiikkaa, ympäristö- ja luonnontietoa sekä tekstiilikäsitöitä.

Saapa nähä.

Elämä hymyilee

Kohta on helmikuu. Tammikuu on ollut suurta muutosten aikaa, oma elämä on pistetty täysin remonttiin. Toivottavasti tämä into jatkuu myös helmikuun ja siitä eteenpäin. Olo on pitkästä aikaa energinen ja pirteä. Huippua!


Joululomalla treenailtiin muutaman kerran hallissa itseksemme irtoamista ja kontakteilta lähtemistä, se kun tahtoo olla Thelmalla vähän hakusessa. Toisin kuin Alma, Thelma jää kontaktille napottamaan eikä uskalla lähteä liikkeelle. Pässi.


Olimme kotihallissa myös Hanna-Lenan koulutuksessa, oli todella mukava valssipainotteinen koulutus.

Ensimmäisellä videolla on oma valintainen ohjaus, eli sellainen miten olisi kisoissa radan suorittanut. Kun tämä rata oli suoritettu, käski Hansku menemään saman radan hänen ohjeidensa mukaan eli samalla tavalla kun oli alkukoulutus rataa tehty. Nopeasti ajatukset kasaan ja mars radalle! Miten huikea fiilis kun sai oman pään pysymään kasassa ja rata suoritettiin niin hyvin! Videoilta puuttuu äänet, alkoi kahden tunnin koulutuksen viimeiset videot olla aika raskasta kuunneltavaa...

Huomenna mennään treeneihin Activelle, samoin ensi keskiviikkona. Viikonloppuna on kotihallissa Mika Moilasen agilitykoulutus. Aika mukava viikko siis tulossa, kelepaa!

Olkoon täynnä maailma virheitä, kiirettä, töitä tekemättömiä

Olkoon liian paljon riitoja
Paljon kaipuuta, pahoja puheita

Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa
Pimeää jonka loin etten huomaisikaan
Minua odotetaan

Rohkeuden toivoisin löytävän
Sen ystävän joka yksin on
Rakkauden toivoisin löytävän
Sinne missä hän on rakkaudeton

Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa
Pimeää jonka loin etten huomaisikaan
Minua odotetaan

Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa
Pimeää jonka loin etten huomaisikaan
Minua odotetaan

- Samuli Edelmann, Hiljaisuuden valo

Soitin tämän biisin viime kesänä riparilla iltahartaudessa. Livenä kuulin tämän viime sunnuntaina Kemin kirkossa. Huikea, ihana biisi.

Kiirettä on pitänyt. Koulu on syönyt aikani, mutustellut tyytyväisenä. Meillä on silti kaikki hyvin.

Meillä ei ole enää pattia, se otti ritolat.

Meillä ei enää yskitä öisin, Alma sai sydänlääkkeet

Thelma muistaa edelleen mitä on agility, ja tekee sitä hyvin

Taas yksi, toivottavasti viimeinen yksinäinen syksy on ohitse. 

Itsenäisyyspäivän tienoolla matkasin Tampereelle. Näin monta pientä Thollia. Minun pennut

Dave, Olli-iskä, Ego, Aia ja Thelmis

Ei päästy kisaamaan, koska Thelma aloitti viikko ennen itsenäisyyspäivää juoksut. Ketale.

Pian haen Jollen asemalta. Viimeinen kerta tälle vuodelle. Huippua.

Pieni suomalainen piristysopas

Mitä tehdä jos tuntee olevansa maailman surkein koiran omistaja sekä tekee mieli kaivautua oman suuren sängyn uumeniin ja kömpiä ylös vasta ensi keväänä?


Mene lenkille. Soita poikaystävälle. Syytä ensin hieman poikaystävää tilanteesta. Totea ettei vika ollutkaan hänessä. Palaa kotiin. Ota tennispallo. Mene tekemään puunkiertoja koiran kanssa, jonka olet ajatellut vielä hetki sitten täysin kelvottomaksi. Tee muutama kierto. Totea, ettei kaikkea ehkä olekaan menetetty. Katso pari mukavaa ohjelmaa. Vastaa Sannan puheluun, jossa hän toteaa edellisen blogitekstin perusteella kaipaavasi piristystä. Latele tuntemuksiasi nauraaksesi niille saman tein yhdessä hänen kanssaan. Huokaise helpotuksesta. Tästä selvitään sittenkin.

---

Vielä muutama sananen, tai oikeastaan kuvanen patista.

Tasan kaksi viikkoa sitten 23.9 patti oli hieman suurempi ja punaisempi kuin aiemmin. Antibiootit eivät purreet ja varattiin aika kasvaintutkimukseen

Viime torstaina 3.10 patin päällä oli side suojana, mutta se pääsi liikaa hautomaan ja siteen alta paljastuikin märkä ja haiseva patti. Puhdistuksen jälkeen tilanne näytti tältä

Nyt 7.10 patti on ollut ilman sidettä torstaista asti ja olen sitä betadinella puhdistanut usemman kerran päivässä. Patin keskelle on tullut kolo. Se ei enää eritä mitään.

Jos ajatuksia tai kokemuksia histiosytoomasta herää, olisin kiinnostunut kuulemaan niitä. Nyt uppoudun vielä hetkeksi liikunnan pedagogiikan maailmaan. Sitä paitsi kaksi blogitekstiä päivässä on liioittelua.

Epätoivo

Kävimme Thelman kanssa Otuksessa kasvaintutkimuksessa. Patti osoittautui histiosytoomaksi, hyvälaatuiseksi nuorten koirien kasvaimeksi. Odottelemme, josko se siitä itsestään lähtisi. Jos ei lähde, se täytyy poistaa. Nyt pattiin on tullut keskelle kolo, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Odotellaan.

Agility ei kiinnosta. Koirat ei kiinnosta. Tuntuu että mihinkään ei ole mahiksia. Kesällä treenattiin paljon vailla oikeaa päämäärää. Kisoissa käytiin vailla hyviä tuloksia. Johdonmukaisuus puuttuu. Koiralle pitäisi opettaa enemmän. Ohjaajan ja koiran kuntoa pitäisi kasvattaa. Ei kiinnosta. Lenkillekin lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. 

Viikonloppuna on Mikko Aaltosen koulutus, teemana radanluku. Tuntuu tyhmältä mennä sinne. Me ei olla tehty agilityä ollenkaan sitten syyskuun alun keinutreenien. Tulin tänään bussilla Kemistä Ouluun ja matkalla tajusin, että olisihan sitä voinut viikonloppuna ottaa kotipihalla edes hyppyjä kun on koulutuskin tulossa. Ei vaan tullut mieleen. Plääh.

Thelma tuntuu olevan jumissa. Se ratisee ja natisee. Ei se ole ennen niin tehnyt. En tiedä mitä on tapahtunut. Sitten sillä on jalassa kasvain. Se ärhentelee muille koirille enemmän kuin koskaan. Minä suutun sille. En tykkää sen käytöksestä. Sen myötä tuntuu etten tykkää Thelmasta. Thelmakaan ei tykkää minusta. Thelma tykkää vain Joelista. 

Thelmasta voisi olla vaikka mihin. Itsekin olen aivan kehityskelpoinen yksilö. Tarvittaisiin nyt jotain ryhtiä. Joku treeniporukka. Joku kouluttaja. En tiedä minne aikaisempi into on kadonnut. Tyhmää.

Thelma tuntuu välillä aivan ihanalta, omalta itseltään. Olen yrittänyt temputtaa sitä, mutta silloin Alma alkaa haukkua ja Thelma ahdistuu kun kiellän Almaa. Oikeastaan temputkaan eivät ole edenneet viime talvesta mihinkään. Ehkä niitäkin pitäisi treenata. 

Ahdistus. 

Koulu menee hyvin. Eka terveystiedon essee on palautettu, yksi askel lähemmäksi terveystiedonmaikan pestiä. Koulu on kivaa. Kaikki on hyvin.

Paitsi kaikki aikasemmin mainitut asiat.


Ainiin. Tiputin puhelimeni luentosalin lattialle. Riksrakspoks näyttö rikki. Joudun hankkimaan uuden puhelimen. Menetän näppäimet. En ala.