Putki katkeaa

Kemkolla kisattiin Lapin kennelpiirin piirinmestaruuskilpailut. Lopputulokset olivat omia fiiliksiäni paljon paremmat: yksilöissä pronssia ja joukkueessa kultaa. Yksilöiden eka rata oli tosi kiva ja tultiin nollalla toiseksi häviten voittajalle yhdeksän kymmenystä. Toisella radalla sitten virhe kepeillä ja kielto kasi hypyllä. Ei ole pitkään aikaan harmittanut niin paljon kuin sen radan jälkeen. Voi näätä. Yhteistulos  riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, vain yksi koirakko sai kummaltakin radalta nollan. Aika heikkoa..

Joukkuekisassa meidän ensimmäinen kontaktivirhe virallisissa kilpailuissa. Alkaa kontakteille vauhdin hakeminen kostautua. En ole viime aikoina sanonut kontakteilla pysäytyskäskyä ollenkaan, mutta täytyy ensi viikonloppuna taas palautella mieleen oikea suoritustapa.

Hyvä draivi

Alma pääsi turistiksi pm-treeneihin. Mentiin ennen treenien alkua sen kanssa hyppyjä ilman rimoja, A:ta, keppejä ja puomia. Uskomatonta miten vaikeita keppikulmia se osaa, kukahan sen kanssa on jaksanut niitä hinkata? Kontakteilla ei tarvinnut pysähtyä, melkein yllytin sitä hyppäämään kun kerrankin sai. Juoksi nätisti läpi. Rakkaus.

---

Videolle tallentui meidän toinen ratasuoritus. Ensimmäisellä yrityksellä tipahti A:n jälkeinen rima, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä Thelmalle. Lisäksi olin unohtanut rataantutustumisessa yhden hypyn ja jatkoin suoraan puomilta putkeen. 

Toisella yrityksellä kaikki meni nappiin.

Oon tyytyväinen. Mun pieni, niin hieno!

Uusi sivu

Kesä on hurahtanut ohi. Kisakirjaan on kerätty viisi uutta nollatulosta, joista kolme tänään Keminmaassa. Sijoitukset 4/17, 3/18 ja 4/18 yli neljän sekunnin etenemillä. Kärki jäi kolmen sekunnin päähän, mikä on minun makuuni muutama sekunti liikaa. Ensi viikonloppuna kisataan Kemissä piirinmestaruuksista niin yksilöissä kuin joukkueessakin. Yritetään pistää siellä parasta!

Thelmalla on kaiken kaikkiaan 14 nollaa kolmosista joista kolme tuplaa ja kaksi triplaa. Tänään huomasin, että alan olla varma siitä miten Thelma toimii radalla erilaisissa kohdissa ja osaan auttaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla. En uskonut saavani sen ajatuksen juoksusta yhtä hyvin selkoa, kuin aikanaan Alman kanssa. Nyt yhteistyö tuntuu hyvältä. Meillä on hyvät tsäänssit vaikka mihin!

Huomenna Joel ei lähde Kokkolaan. Joel lähtee Ouluun, mun ja koirien kanssa meidän yhteiseen kotiin! Sanovat että hyvää kannattaa odottaa, mää komppaan!

Äksöniä jalkoihin ja kontakteille

Tänään kisailtiin Torniossa tuloksin yhdeksän ja risat sekä tuplanolla! Eka rata oli karrrrmeaa katsottavaa. Alun puomin jälkeen olin edempänä kuin olin ajatellut ja silti ohjasin toivottomalla peruutustekniikalla seuraavat välistävedot. Hirveä häsläys koko rata, josta olisi kyllä voinut saada muutakin kuin kiellon ja yliaikaa.

Toisella radalla haparointi jatkui, mutta jälleen kerran säästyttiin kiellolta melkein ilmiselvässä paikassa. Kolmas rata oli päivän paras, vaikkakin kontaktit olivat kävely-mallia. Voi Temppis. Lisäksi tämän päivän perusteella on asetettu uusi tavoite: ohjaajan juoksukunnon parantaminen. Nuo loput on hirveitä kun jään täysin polkemaan paikoilleni..

---

Perjantaina treenailtiin tai lähinnä testailtiin ja haettiin rajoja keppikulmissa ja sivuirtoamisessa.

Hulina

Blogi päivittyy yhtä usein kun pääsemme asettumaan lähtöviivalle agilitykisoissa. Yllätin itseni ilmoittautumalla Iisalmeen kolmen startin verran 10.5. Vanhan ajan kisareissu hyvällä porukalla. Autoon mahtui neljä ihmistä ja viisi koiraa ja kilpailukirjoihin kirjailtiin yhteensä seitsemän nollaa. Thelmiksen kanssa taituroitiin triplanolla!




Eihän triplanollaan voi olla pettynyt, mutta yhden käden sormilla laskettava treenien määrä tänä vuonna ja vähäinen kisaaminen näkyvät epävarmuutena omassa ohjauksessa. Ohjausta suoraan 90-luvulta! Jospa viikonloppuna olisin rohkeampi. Thelmis kyllä osaa. Ja meillähän olisi nyt SM-nollat kasassa, yrittämättä ja yllättäen. Valitettavasti SM-kisojen aikaan olen töissä riparilla kuten viime vuonna. Elämän pieniä suuria valintoja. Yritän lohduttautua tulevaisuuden pitkillä kesälomilla. Ensi vuonna arvokisat on omalla kotikadulla Oulussa, silloin on pakko päästä.

---

Maanantaina kunnostauduttiin ja suunnattiin treenailemaan kotikentälle Keminmaahan.



Lauantaina on kolme starttia Torniossa, helatorstaina Keminmaassa. Keskiviikkona olisi ollut iltakisat, mutta koko ilta menee töissä. Kuinka hölmöä, että on kesällä töissä vain kuusi viikkoa ja missaa silti näin paljon asioita? Mutta huikee kesäduuni enivei!


Lapsuudenkoti on historiaa. Haikeaa. Uusi Kemi-koti on siskon vanha koti, tuttu ja turvallinen siis. Pääsiäisestä asti on vain muutettu ja muutettu.

Huhheijaa.

---

Ainii! Me nähtiin Tholleja! Voi murut!

Utu, Aia, Thelma ja Veea

Sen ensimmäisen vuoksi tekee kaikkensa

Kävimme Alman kanssa keskiviikkona sydänultrassa Akuutissa Outi Niemelän vastaanotolla. Vasen läppä on paksuuntunut ja valskaa vasempaan eteiseen. Outin mukaan sydän ei kuitenkaan vielä vaivaa Almaa, sen verran hyvässä kunnossa se on. Hän myös suositteli jättämään pois Fortekorin vähitellen ja tulemaan kontrolliin vuoden sisään.

Alma yskiskelee silloin tällöin edelleen, mikä sai varaamaan ultra-ajan. Outin mukaan se ei johdu sydämestä, eikä hän huolehtisi asiasta ellei yskiminen muutu täysin säännölliseksi jolloin sen syy pitää selvittää.

Alma ei ole menossa minnekään. Sille kannattaa sittenkin ostaa trimmeri. Se voi elää vielä vuosia. Ainakin toivon kovasti.

---

Thelman kanssa puolen vuoden kisatauko päättyi viikonloppuna Haukiputaalla Minna Räsäsen ja Mika Moilasen radoilla. Jännitti hirveästi ja Thelma kävi kierroksilla, ollessani rataantutustumisessa se ujelsi.

Radat tökkivät ja minä tökin. Thelma räkyttää. Viimeisellä radalla saimme aikaan nollan ja sijoituimme toisiksi. Juokseminen vaikeutui jokaisen radan myötä ja  viimeisen radan jälkeen selkäni sanoi sopimuksen irti. Sunnuntain jälkeen on ollut liikkumiset vähissä.

Kontakteille on yritetty saada varmuutta huippukoutsien ja parin ylituomarinkin avulla, mutta vielä on kovin epävarmaa. Thelman focus pitäisi saada eteenpäin. Pitäisi myös päästä treenaamaan säännöllisesti.

---

Nyt on hiihtoloma, odotettu sellainen. Se sisältää töitä lastenleirillä, kouluhommia paljonpaljon, vähän agilityä ja valmistautumista tulevaan kandiharjoitteluun. Kuusi viikkoa kakkosluokkalaisille matematiikkaa, ympäristö- ja luonnontietoa sekä tekstiilikäsitöitä.

Saapa nähä.

Elämä hymyilee

Kohta on helmikuu. Tammikuu on ollut suurta muutosten aikaa, oma elämä on pistetty täysin remonttiin. Toivottavasti tämä into jatkuu myös helmikuun ja siitä eteenpäin. Olo on pitkästä aikaa energinen ja pirteä. Huippua!


Joululomalla treenailtiin muutaman kerran hallissa itseksemme irtoamista ja kontakteilta lähtemistä, se kun tahtoo olla Thelmalla vähän hakusessa. Toisin kuin Alma, Thelma jää kontaktille napottamaan eikä uskalla lähteä liikkeelle. Pässi.


Olimme kotihallissa myös Hanna-Lenan koulutuksessa, oli todella mukava valssipainotteinen koulutus.

Ensimmäisellä videolla on oma valintainen ohjaus, eli sellainen miten olisi kisoissa radan suorittanut. Kun tämä rata oli suoritettu, käski Hansku menemään saman radan hänen ohjeidensa mukaan eli samalla tavalla kun oli alkukoulutus rataa tehty. Nopeasti ajatukset kasaan ja mars radalle! Miten huikea fiilis kun sai oman pään pysymään kasassa ja rata suoritettiin niin hyvin! Videoilta puuttuu äänet, alkoi kahden tunnin koulutuksen viimeiset videot olla aika raskasta kuunneltavaa...

Huomenna mennään treeneihin Activelle, samoin ensi keskiviikkona. Viikonloppuna on kotihallissa Mika Moilasen agilitykoulutus. Aika mukava viikko siis tulossa, kelepaa!