Mun oma

Alma n. 5vk

Tasan kuusi vuotta sitten, nukuin huoneeni lattialla patjalla. Siihen oli mitä mainioin syy: minä olin saanut oman koiran. Se oli mustavalkoruskea, pieni, kiltti ja suloinen. Se tuhisi boksissaan ja näki unia. Viiden aikaan kipittelimme tuon pienen otuksen kanssa pissalle, se herätti minut sitä varten. Sitten pukkasin sen takaisin boksiinsa ja nukuimme rauhallisesti pitkälle aamuun.

Huomenaamulla herään samasta huoneesta, hieman ylempänä lattiantasosta kuin tuolloin. Tuo pikkuinen pentu on muuttunut aikuiseksi koiraksi, ihanaksi turjakkeeksi joka herää todennäköisimmin sohvaltani omalta paikaltaan. Tai sitten se yön aikana tepastelee kohti sänkyäni, odottaa hetken pyyntöä hypätä ja jos sitä ei kuulu, hyppää se silti varsin päättäväisesti. Koska olemme vasta asettuneet huoneeseeni nukkumaan, noin puolen tunnin kuluttua voin kuulla, kuinka pieni kieli lipoo kupista vettä. Tämän jälkeen askeleet käyvät jälleen kohti sohvaa.

Alma 1v

Tuo pikkuinen pentu, minun oma Almani on rikastuttanut elämääni näiden kuuden vuoden aikana toden teolla. Matka tähän asti on välillä ollut varsin kivinen, mutta olemme selvinneet suhteellisen hyvin. Olen onnellinen siitä, että minulla on Alma. Se on ihana, hieno koira. Edessä on vielä paljon, vähintään saman verran kun takanakin.

Toivon että saan pitää Alman täällä todellatodella pitkään. Jos alan ikävöimään sitä jo parin päivän poissaolon jälkeen, miten voin pärjätä ilman sitä?