Oma vika

Eilen lähdettiin Joelin kanssa joululahjaostoksille Kokkolan keskustaan ja jätettiin Thelma kotiin Audacity-äänitysohjelman kanssa. Viivyttiin reissussa vajaat kaksi tuntia ja kotiin päästyämme kuuntelimme nauhoitteen. Aika lohdutonta kuunneltavaa oli. Äänite kesti 1h50min, josta hiljaisia hetkiä oli yhteensä n.50min. Pisin hiljainen hetki kesti 20minuuttia. Välillä oli koviakin "haukkukohtauksia", välillä vain vinkumista.

Nyt kun olen miettinyt tätä asiaa, tunnen itseni aivan idiootiksi. Kaikki merkit siihen, että Thelma ei osaa olla yksin, ovat olleet ilmassa jo hyvin kauan. Viime talvenakin monesti kotiin tullessani Thelmalla oli konsertti meneillään. Luulin vain sen reagoivan auton oven ääneen, mutta ilmeisesti näin ei ollut. Nyt kun olen ollut Kemissä ja jättänyt koirat äitin ja iskän kanssa kotiin, ovat he kertoneet Thelman vinkuneen oven takana lähtöni jälkeen. Thelma on aina yli-iloinen tullessani kotiin, se jaksaisi kujertaa ja pomppia vaikka kuinka kauan. Thelma on aina siellä missä muutkin, ei ikinä omissa oloissaan. Thelma ei ole ikinä ollut yksin: pentunakin se nukkui takkini sisällä, kun kävimme pitemmillä lenkeillä Alman kanssa.

Miten tyhmä voi olla, että ei opeta koiraansa olemaan yksin? Muutama sana puolustuksekseni. Thelma on tosi helppo. Esimerkiksi bussissa ja junassa se makaa lattialla rauhallisena. Se ei hauku kun se on jäämässä yksin, toisin kuin Alma ajoittain. Se ei stressaa. Alman haukkumisen ja riehumisen takia en ole huomannut ajatella Thelmaa lähtötilanteissa. Almaan verrattuna Thelma on ollut aivan unelma, se vain katselee ja on hiljaa kun olen lähdössä. Ehkä siksi ei tullut pentuna mieleen harjoitella yksinoloa, sillä se asia vaikutti olevan Thelmalle aivan ok. Nojoo, ehkäpä sitä olisi silti voitu treenata edes joskus. Nyt kun mietin asiaa tajuan, että Thelma oli tällä viikolla, 11.12.2012 ensimmäistä kertaa yksin kotona. Yksin missään. Päivää vaille kaksi vuotiaana. Tosi noloa myöntää. Voi hyvä päivä, jotain pientä jäi huomioimatta kaksi vuotta sitten..

Toivon, että peli ei ole vielä menetetty. Nyt aletaan treenaamaan tätä yksinoloa ja toivottavasti tästä selvitään. Harmittaa niin, kun tämä olisi voitu estää helpostikin jo aikaa sitten. Argh.

Viikonloppu on ollut ihana. Pitkiä yöunia, leffoja ja hyvää ruokaa. Mahtava päätös kiireiselle stressiviikolle.
















Huomenna Tampereelle, pitäkää peukkuja!