maanantai 12. elokuuta 2013

Hylkyjä, hopeaa ja kolmas nolla

Tavoitteena viikonlopun kisoissa oli olla rohkea ja liikkua. Ohjaus meni jälleen varmisteluksi, mutta ajatus oli kaunis.

Kolme hylkyä, piirinmestaruusjoukkue-hopeaa, nolla. Tuomareina Timo Vertanen ja Katariina Virkkala.

En tiedä missä viikonloppuna tai sitä ennen meni vikaan. Oliko syynä jokapäiväinen kotitreenaaminen vaiko viikonlopun kyläilevä, erityisesti Thelmaa stressaava Ohmi-sheltti. Joka tapauksessa radat olivat täynnä älyttömyyksiä sisältäen radalta karkaamisen, esteiden ohittelua ja turhaa räkyttämistä. Sunnuntain ensimmäisen radan jälkeen meinasi loppua huumorintaju aivan kokonaan, ja viimeiselle radalle lähdettiinkin sellaisella asenteella, että nyt täytyy pitää homma hallinnassa loppuun asti. Viimeisen radan lopussa ei nähdäkään kovin järkevän näköistä ohjausta, lähinnä yritän vain varmistaa kahden viimeisen hypyn onnistumista niitä edeltäneen Thelman kompastumisen jälkeen.

Thelma ohitteli putkia eteen-käskyllä aika monessa kohtaa. Kieltoja hypyille, kuten yleensäkin. Karkasi kontakteilta ilman lupaa. Lähti metsään Jollen luo.......




Thelma teki joukkueradalla (onnistuneiden ensimmäinen video) kelpo keinun, kuten myös nollaradalla. Thelma pysyi puomin kontaktilla. Radoilla nähtiin sylkkäri, takaaleikkauksia sekä muutama oikea-aikainen valssi. Kepeille menot onnistuivat 4/5.




Viime viikosta poiketen jätämme kotiesteet rauhaan. Pieni kolmen päivän agilitytauko ennen torstain treenejä ja perjantain koulutusta tekee varmasti hyvää.


Lopuksi video torstain treeneistä. Se paras yritys.





Sain varattua Almalle ajan poskihampaan poistoon Rovaniemelle Eskelisen Ullalle 28.8. Haljennut hammas on kosketusarka, vaikka neiti muuten vaikuttaa aivan hyvinvoivalta. Jospa tämän reissun jälkeen olisi taas Alman eläinlääkärikäynnit hetkeksi lusittu.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa paljon samalta kuin ne meidän kaksi rataa, ekalla Lisa kiersi kolme estettä ja toisella sitten ehti sujahtaa Aalle, varasteli kontakteilta jne. Mutta kovasti me juostiin silti ja maaliin asti. :) Aloin itse ekan radan jälkeen päässäni syyttelemään talkooviikonlopun raskautta, turvonneita jalkoja ja päänsärkyä sekä väsymystä ja osa varmasti sitä olikin, rataantutustumiseen asti jaksoin keskittyä, mutta olisi pitänyt tarkemmin opiskella sitä vielä omaa vuoroa odottaessa, sen piikkiin nyt pistän nämä meidän höpötykset! Ohmi-koirasta stressaaminen on hyvinkin saattanut olla Thelmalla haitaksi, jos kerran radalla on tapahtunut normaalista poikkeavaa käytöstä. Myös sinun stressi ja kiire, kuten meillä, on saattanut johtaa noihin esteiden ohitteluihin, meillä Lisa tempoo liian kovassa kiireessä yhdistettynä vähänkään huolimattomaan ohjaukseen kyllä hyvin herkästi esteiden ohi kans, eli jos vauhti lisääntyy, niin tarkkuuden tulisi lisääntyä sen myötä, vaikeaa! Mutta nämä on varmaan näitä kokemattoman koiran vaivoja vielä, myöhemmin sitten voi jo vähän hövelimmin ohjata - ehkä! :) Me taidetaan olla tulossa samaan koulutukseen perjantaina.

    VastaaPoista
  2. Katselin tässä Alman kisakirjaa ja huomasin, että Thelman kanssa tekemämme nolla oli kolmas omalla kentällämme. Almalle nollia ehti kertyä kolmosista 55 kappaletta joista vain kaksi on tehty omalla kentällä. Ilmeisesti talkoilu tosiaan verottaa sitä omaan suoritukseen keskittymistä aikalailla.

    Lisa on vetänyt treeneissä niin hienosti, että nollat alkavat ropisemaan aivan tuota pikaa :)

    VastaaPoista