Videoin

Pikaisesti videoita myös blogin puolelle, tulee laitettua videomatskua aina facebookkiin niin meinaa jäädä tämä unholaan :)

Ensiksi videota viime viikonlopun treeneistä. Tässä eka yritys:




Sitten sanoinkin Jollelle, että pistäppä se kamera poijes ja ruvettiin oikeasti treenaamaan tuota kääntymistä. Jotain meni perille:


Eilen oltiin kisailemassa Oulussa KAS:silla kahden startin verran. Eka radalta tuli hylky:


Toka radalta saatiin sitten eka nolla kakkosissa. Rata oli tosi hyvä. Erityisen tyytyväinen olin A:n kontaktiin, joka tosin ei näy videolta. Aika oli jotain -13.78 ja voitettiin tämä rata. Osallistujia oli seitsemän kappaletta. Huomasin, että meidän kaikki neljä nollaa on voittonollia :)

Hirveetä tuo mun karjuminen ajoittain :D Mutta täytyy jollakin tavalla saada Thelman focus tiukoissa paikoissa muhun. Ei se näytä siitä loukkaantuvan..

Me ollaan saatu myös tunnustus, mutta nyt häätyy rientää serkun synttäreille, eli tunnusteleminen jää myöhemmäksi. Meidän karavaani on taas Kemissä, illalla kotiudutaan Ouluun ja pysytäänkin siellä muutama viikko. Huomenna alkaa eka opetusharjoittelu, jännää!

ps. Jotain täytyy tehä tälle blogin ulkoasulle, ainakin mun koneella nuo videot menee "reunojen yli" ja muutenkin tekstit/kuvat ei näy niin kuin on tarkoitettu. Häätyy ens viikolla värkkäillä!

Aikuinen

Alma on alkanut lähestyä aikuisuuden kynnystä. Viikko sitten neiti täytti seitsemän vuotta. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Alma on kasvanut luisevasta kirpusta pörröiseksi turjakkeeksi ja valloittanut palkintopalleja agilityn merkeissä. Vaikka mustavalkoinen onkin siirtynyt viettelemään eläkepäiviä, ei elämä ole lainkaan kurjaa. Thelman eläessä kurissa ja nuhteessa, saa vanhempi koira kaikenlaisia erivapauksia. Ennen kaikkea kontaktit saa roikia alas vaikka kuinka korkelta ! Onnea maailman ihanin Alma <3

Viime yönä vanhuus muistutti lähestymisestään. Alma alkoi kakomaan vaahtoista, keltaista limaa ja sydän hakkasi kovasti. Kymmeneltä lähdettiin Tornioon päivystävälle eläinlääkärille. Kappas, jäin kiinni siitä, että olen jälleen tullut viikonlopuksi vanhempien huomaan Kemiin ;). Lääkäri kuunteli sydämen ja kuuli lievän sivuäänen. Lievää sivuääntä kuuli myös Heiskanen, tosin jo muutama vuosi takaperin. Lääkäri ei ollut aivan varma johtuivatko oireet siitä, mutta kirjoitti nesteenpoistolääkityskuurin viikoksi. Minusta oireet ovat kyllä aika selkeät, muttei vielä heitetä kirvestä kaivoon.

Eilen kävimme Kuivaniemen mökillä päiväseltään. Koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Illalla Alma olikin sitten todella jumissa, mikä ei yllätyksenä tullut. Pitäisi yrittää kartuttaa omia hieromistaitoja paremmiksi, Alma kun ei muiden hierottavana oikein suostu olemaan. Kaikenlaista sitä pitääkin olla.

Elämä Oulussa on lähtenyt rullaamaan hyvin, ainakin kun on hypännyt Kemin junaan joka viikonloppu ;) Ainoa asia mikä mietityttää, on Ouluagility. Bussilla treeneihin kulkeminen ei ole kovin helppoa ja toisaalta mietin, riittääkö oma kapasiteetti tällä hetkellä viikkotreenehin. Ollaan nyt treenattu joka viikonloppu täällä Kemissä, eli aivan totaalisella tauolla ei olla oltu. Jotain päätöksiä pitäisi tehdä, sillä ilmoittautuminen talven treeniryhmiin on tänään.

Mietinmietinmietin..

Luukku

Muuttokuorma vol.5 roudattu Ouluun. Olohuone on vielä keskeneräisinä kuvissa, mutta aika valmista siellä oli kun äsken sieltä lähdettiin kotia kohti. Se alkoi tuntua jo kodilta, edes pienen pienet vankilaikkunat eivät tuntuneet enää yhtään huonoilta.

Sunnuntaina se on sitten menoa!

Sairaalakunnossa

Seuraava päivitys sisältää hyvin vähän koiria, pikkiriikkisen agilityä ja hurjasti minnuu itteäni!

Lueskelin tuota edellisen päivityksen TODO-listaa ja totesin, että pieleen meni. Omat kisat kisailtiin, siitä tuonnempana enemmän, ja autokoulu käytiin loppuun. Maanantaina mentiin toka vikoihin treeneihin, mutta treenit kosahti heti neljännelle esteelle, kun ampiainen pisti Thelmistä pussissa. Neiti ei ollut oma itsensä, mutta oli kuitenkin ihan ok. Treenit jäi siis treenaamati, mutta sunnuntain kisojen hylkykohta onnistui. Tiistaina suunnattiin Kokkolaan Joelin asuntoa katsomaan Jollen ja koirien kanssa. Suunnitelmissa oli rentoa oleskelua ja ravintoloita, ehkä muutama siideri. Kuitenkin löydettiin itsemme syömästä Kotipizzan pizzaa ja istumasta paikallisessa päivystyksessä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Mun iho lehahti niin pahaksi, että suihkussa käyminen ei onnistunut ja kävelyasento oli varsin kippura. Siinä vaiheessa vain korva oli alkanut märkimään. Päivystyksen taso oli.. no sitä ei ollut. Ilmopisteessä verhot ja valot oli kiinni ja ovikello oli rikki. Lopulta hoitaja kyseli hoitoon hakeutumisen syytä odotus-aulassa ja antoi buranaa ja ataraxia. Loppulauseena "Tulkaa takaisin sitten jos on hätä". Ilmeisesti näytin ihan hyvinvoivalta tukka likomärkänä, Jump In päällä ja silmät turvonneena. Yö selvittiin joten kuten, mutta aamusta jo aloin selvittämään, pääsisikö Oulussa lääkärin pakeille. Toivoa annettiin YTHS:n suunnalta, joten meidän konkkaronkka suuntasi takaisin pohjoiseen päivää tarkoitettua aiemmin. Tässä vaiheessa en enää pystynyt itse pukemaan, saati nostamaan koiria syliin hissireissuilla.

Keskiviikko-torstai yö oli yksi elämäni, ja myös Joelin, kamalimmista. Toinenkin korva alkoi märkimään ja oikea käsikin alkoi valumaan. Iho ei kestänyt vaatteita, muttei myöskään pussilakanoita paljasta ihoa vasten. Joel piti mun käsistä kiinni etten raapisi ja minä vapisin ja tärisin. Tärinä alkoi jo illalla kaupunkireissulla, vaikka ulkoilma oli +24astetta. Joelilla oli kuumat oltavat, kun meikäläinen pisti auton ilmastoinnin puhaltamaan kuuminta mahdollista.

Kun kello löi kahdeksan, aloin varaamaan akuuttiaikaa. Onneksi sain sellaisen, ja tunnin päästä jo kävelin kohti terveysasemaa. Matkan taittaa normaalisti viidessä minuutissa, minä kävelin sitä ainakin vartin verran. Paljastaessani ihoni YTHS:n lääkärille, oli hänen ilmeensä näkemisen arvoinen. Komento oli suoraan osastolle, arviolta viikoksi. Niinpä konkkaronkkamme suuntasi kiireen vilkkaa kotikaupunkiin päivystykseen, josta onneksi pääsin suoraan ihotautipolille. Tulehdus oli päässyt todella pahaksi ja kuumekin oli noussut, vaikken sitä edes ollut tajunnut. Ekojen verikokeiden jälkeen mut tuotiin osastolle, ja täällä oleskelen edelleen, tosin aivan eri ihmisenä kuin torstaina. Märkivä, turvonnut iho on muuttunut tasaiseksi ja pehmeäksi. Pystyn liikkumaan ja nauramaan, olo on kevyt ensimmäistä kertaa kuukauteen. Minä selvisin.

Tämän päivän muutto siirtyi siis ensi viikkoon ja huomisen kisat peruin jo torstaina. Tai perjantaina, muistikuvat ekoilta sairaalapäiviltä on hieman hämärät ja lähiomaisten kertomuksien varassa. Maanantainkin treenit jää välistä, sekä Thelman että omat, vaikka maanantaina minun olisi tarkoitus kotiutua. Jännä miten nopeasti suunnitelmat voivat mennä täysin nurin kurin. Vielä jännempää on, että kaikki on silti järjestymässä parhain päin. Minä saan muutettua, Joel saa muutettua ja ennen kaikkea, olen vihdoinkin terve. Oikeastaan vasta nyt olen tajunnut, miten sairaaksi menin viikko viikolta. Karkea, hyvin karkea arvioni on, että atooppisen, tulehtuneen, turvonneen ihottuman peitossa oli torstai iltapäivänä n.80% ihostani. Älytöntä.

Alma ja Thelma kävivät moikkaamassa mua sairaalan pihalla päivällä. Alma nuuskutti hirveästi, haisin varmaan tosi vieraalta. Thelmis katseli alta kulmien ja oli ihmeissään. Omat ihanat pikkuset, onneksi ne saa olla kotona porukoiden kanssa, niillä ei oo hätää vaikka omistaja vetää lonkkaa keuhkotautien-osastolla ihosairaana :)

Muutto Ouluun on aivan kohta. Koirat eivät reissun aikana käyttäytyneet kerrostaloissa lainkaan mallikaasti, Joel sai jopa ensimmäisen kirjeen naapurista. Myös omat naapurini olivat saaneet todistaa serenaadia poissaollessamme. Luotan kuitenkin siihen, että ne tottuvat. Muuta vaihtoehtoa ei edes ole.

Sairaalapäivä alkaa olla lopuillaan, iltavuoro kävi jo sanomassa hyvät yöt. Nyt kun olen jo henkisesti kunnossa, jatkuu iltani kuitenkin vielä pitkään uusimman salkkari-boksin parissa. Enää kaksi yötä, niin pääsen omaan sänkyyn. Enää kolme yötä, niin mun kamat muutetaan Ouluun. Enää seitsemän yötä, niin Joel muutetaa Kokkolaan. Enää kahdeksan yötä, niin muutan pois kotoa. Eieieieiei en halua ajatella sitä vielä.

Haluan olla vielä paljon paljon paljon pienempi.

PS.

Noustiin me 11.8 Thelman kanssa myös kakkosiin!

Kemin kisat

Kisat kotikonnuilla sujuivat mukavissa merkeissä. Oli hurjan lämmin, aikataulut piti ja meidän leiri oli tosi kiva. Porukatkin oli katsomassa kaikki startit, nekin saa katsomoon kun kisat on lähellä kotia :)

Ekalla radalla sipsutin typerästi keppeillä, odotin jostain syystä virhettä ja niinhän Thelma sekosikin rytmissä kesken keppien. Lisäksi toiseksi viimeinen este juostiin ohitse. Mua jännitti ihan hulluna ennen ekaa rataa! Muutenkin Thelman kanssa jännitän todella paljon, ehkä se helpottaa kun saa alle enemmän startteja.

Toisella radalla oltiin niin lähellä nollaa, kuitenkin jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan koiraa putkesta ja olinkin sitten myöhässä. Tästä johtuen muurilta kielto. Samassa kohdassa kielsi aika moni muukin nopea pari :) Mutta keinu oli reipas!

Kolmannella radalla Thelmalla tuli ilmeisesti arviointivirhe ennen rengasta ja ponnistus epäonnistui, jolloin Thelmis kolahti aika pahasti keinuun. Mietin hetken että mitähän tapahtui, mutta sitten näin Thelman kiitävän kovaa vauhtia eteenpäin. Ei siis sattunut koiraan sen pahemmin. A:ta ennen oleva valssi on myöhässä ja aika pitkää kaarrosta on muurinkin jälkeen. Taas keinu onnistui hyvin, mahtavaa että se on saatu kuntoon! Tuloksena siis toinen nollavoitto, enään yksi niin kakkosluokka kutsuu ;)

Thelma on rento kisakaveri. En tiedä olenko jo kirjoittanut siitä ennen, kirjoitan kuitenkin uudelleen. Se on rauhallinen, katselee kun muut on radalla muttei sen kummemmin reagoi siihen. Makupalat kiinnostaa, pallo ei niinkään. En sitä ollenkaan sytyttele ennen lähtöä vaan annan olla rauhassa. Ennen radalle menoa sanon "mennäänkö, mennäänkö", se siinä. Radan jälkeen pallo kyllä kelpaa ja neiti on aivan liekeissä. Hauska tyyppi. Almaa on aina saanut sytytellä ennen starttia, tää on siis ihan uutta mulle!

Eilen kotiuduttiin Oulusta ja suunnattiin suoraan Jonna Väyrysen treeneihin. Paljon kääntöä ja vääntöä, mitä ei olla aikoihin juuri harjoiteltu. Tuntui että Thelma oli tosi hidas, ei kuulemma muista näyttänyt siltä. Kivoja vinkkejä ja treenattavaa saatiin yllin kyllin!

Tulevina viikkoina on paljon kaikenlaista tekemistä. Tänään, huomenna ja ylihuomenna suoritetaan Joelin kanssa autokoulun kakkosvaihe. Lauantaina ja sunnuntaina startataan omissa kisoissa neljän startin verran ja ollaan töissä muut startit. 18.8 muutetaan loput kamat Ouluun ja 19. päivä on Torniossa kaksi starttia. 20.päivä vedän viimeiset treenit ennen seuran vaihdosta ja 25.päivä muutetaan Joelin kamat Kokkolaan ja 26.päivä kotiudutaan Ouluun. 27.8 alkaakin jo koulu. Tuntuu että kuukausi on jo lopussa, vaikka se vasta alkoi!

Kuvia

 

Tällä hetkellä me vietellään agilitytaukoa, neljän päivän pituista. Yleensä tulee aika herkästi lähdettyä kentälle tai ainakin omalla pihalla aksailtua, mutta nyt yritän pysyä erossa esteistä sunnuntain kisoihin asti. Alma ontui tiistain treenien jälkeen aika pahasti, vielä eilenkin jonkin verran. Neidin aksailut alkaa olla aksailtu. Ehkä me jatketaan tästä eteenpäin vain putkiralleilla ja rimattomilla hypyillä. 

Thelmiksellä alkaa olla "kilpakosijoita", noin niinkuin agilityohjaaja rintamalla. Joel on osoittanut kiinnostumisenmerkkejä agilityä kohtaan ja tarkoitus oli, että opettelevat Alman kanssa perusohjausta. Almuri laitetaan nyt telakalle, ja ehkä jossain vaiheessa uskallan päästää Joelin Thelman ohjaksiin. Ehkä.. ;)

Tänään kaksijalkaiset suuntaavat Satama Open air-festareille fanittamaan Juha Tapiota, Lauri Tähkää ja Yötä, huippista! Huomenissa lepäillään kisakoitosta varten, luvassa kolme starttia kotikaupungissa. Kisojen jälkeen meidän tiimi lähtee tutustumaan uuteen asuinpaikkaansa. Käytiin keskiviikkona viemässä Ouluun jo astiat, matot, jne. ja asunto vaikutti tosi kivalta, kyllä me siellä viihdytään. Alimmassa kerroksessa asuessa alaoven paukahdukset kuuluu aika hyvin sisälle, saa nähdä mitä koikkeri-neiti tykkää tästä.

Joel on tänään viimeistä päivää töissä ja koulun alkuun on vielä kolme viikkoa. Tässähän kerkeää vielä vaikka mitä!

Ajantasalle

Mitä kaikkea voikaan mahtua vajaaseen kolmeen kuukauteen?

- Opiskelupaikan saanti
- Thelman ekat kisat
- Thelman tokat kisat
- Vesivahinko
- Asumista 2kk evakossa vesivahingon vuoksi
- Oma asunto
- Hulluna pakkaamista
- Hulluna aksaa
- Keinuongelman poistuminen

Monen viikon lukeminen kannatti ja pääsin kuin pääsinkin VAKAVA-kokeesta jatkoon sekä luokanopettajan että taide- ja taitopainotteisen luokanopettajan (Taika) soveltuvuuskokeisiin. Taikassa piti esittää ilmaisunäyte, joten kirjoitin monologin näyttelemisestä. Monologi vaikutti raadin ja ilmeisesti myös muukin ulosanti, sillä 28.6 sain lukea oman nimeni kouluun päässeiden listalta. Ihan uskomatonta! 400 hakijaa joista 20 pääsi sisään ja minä olen niiden joukossa. Ei voi käsittää. 27.8 tää tyttö alottaa yliopiston, vautsi vau!

Thelmiksen ekat kisat kisailtiin omalla kentällä juhannuksen jälkeen. Hienoja ratoja, ei niinkään tuloksellisesti vaan muuten. Thelmis kiitää kovaa vauhtia ja on iloinen ja yrittää tosissaan eikä sooloile ja sekoile. Video kertonee enemmän:

Tokat kisat olivat viime viikonloppuna Torniossa, jossa kisailimme kolmen startin verran. Tuloksina 10, 0 !! ja hyl. Thelma kielsi kahdesti A:lle, se juoksi ekalla kerralla totaalisesti ohi. Aika jännä, yleensä se valitsee A:n aina. 0-rata oli tosi kiva, tosin puomin ylösmenolla Thelma himmaa ja muurin jälkeinen kaarros on pitkä. Lisäksi lopussa olen niin jäljessä, että Thelmis ei enää etene kunnolla. Mutta hienosti alitettiin ihanneaika lähes 15sekunnilla ja voitettiin kisa. Ekallakin radalla ihanneaika alittui 6sekunnilla, vaikka A:lla meni aikaa tosi paljon. Viimeisellä radalla olen taas myöhässä ja Thelmis meinaa hakea putkeen ja sitä kääntäessäni takaisin neiti hyppää hypyn väärältä puolelta. Mutta viimeisellä radalla oli tosi hyvä draivi! Kepit olivat nopeammat kuin muilla radoilla, tosin tämä oli ainut rata jossa olin keppejen oikealla puolella, mikä on vielä Thelmalle vahvempi puoli. Kolmen startin päivä kuumassa ja painostavassa säässä ei ole nuorelle koiralle välttämättä helppoa, mutta Thelmis ei näyttänyt radalla väsymisenmerkkejä. Niin hieno tyttö<3



Vesivahinko. Hyiyäkällötys mikä sana. Kaksi pitkää kuukautta lymyttiin siis toisten nurkissa, mikä oli äärimmäisen hermoja raastavaa. Pää lyö tyhjää kun yritän saada jotain kirjoitettua tuosta ajasta. No mutta nyt se on onnellisesti takana päin ja me takaisin omassa kodissa. Mikään ei voita omaa kotia!

Ja kun nyt oma koti-aiheeseen päästiin, niin huomisesta lähtien mulla todellakin on oma koti. Sain Oulusta yliopiston vierestä kaksion, 46neliötä. Asunto on ykköskerroksessa, mikä on koirien kannalta tosi hyvä juttu. Sinne me sitten muutetaan 25.8 Alman ja Thelman kanssa. Valitettavasti ja onneksi Joel sai opiskelupaikan vain Kokkolasta, joten ensimmäisen vuoden ajan tämä pariskunta elelee 200kilometrin päässä toisistaan. Niin outoa ja kamalaa, mutta eiköhän me tästä selvitä ihan hyvin. Äkkiä sen matkan junalla taittaa! Viime päivät ovatkin kuluneet laitellessa omia tavaroita laatikoihin, saa nähdä mihin sen kaiken tavaran laitan..

Parasta tämän kolmen kuukauden aikana on ollut se, että olemme päässeet aksailemaan tosi paljon. Viikossa treenikertoja kentällä on kertynyt vähintään kolmesta neljään ja kehityskin on ollut sen mukaista. Hienoin edistysaskel on tapahtunut keinulla. Viikon ajan kävin kentällä joka päivä treenaamassa keinua ja sen jälkeen vuokrasin sen kotiin kahdeksi viikoksi. Ja tadaa, neiti ei enää pelkää! Huippua!

Nyt lopetan tän pitkän, sekavan tarinan ja lähden jollen ja koirien kans kentälle, ohjelmassa tehotreenit kontakteja!