Korkattu

Pääsin livistämään konfirmaatioharjoituksista ja ehdin kuin ehdinkin kotikisoihin korkkaamaan ekat kolmosten startit Thelmiksen kanssa. Kannatti siis ilmoittautua varan vuoksi. Tuomaroimassa oli Harri Huittinen.

Päivän saldona kaksi hylkyä. Agilityradalla matka kosahti kohtaan, jota arvelinkin kompastuskiveksemme. Yllättävän harva hyllytti kyseisessä kohdassa, vaikka mielestäni se oli haastava. Tilanteessa olisi pitänyt ohjata vieläkin napakammin. Keinulla en taaskaan sanonut esteen nimeä ja sinne mentiinkin aika vauhdikkaasti, pitänee petrata. Kepit olivat supernopeat ja muutenkin meno mukavaa.

Hyppyrata tuntui tutustumisessa hirveältä. Ajattelin etten tule selviämään siitä missään nimessä. Kepeille en löytänyt minkäänlaista ratkaisua: tällaisia kohtia ei vain ole harjoiteltu. Lopulta valssasin kuoleman hitaasti ennen keppejä saadakseni Thelman oikeaan väliin. Kepit onnistuivat, mutta hyllytimme keppien jälkeiselle hypylle, alla oli jo yksi kielto. 

Sanon aina että Thelman radat ovat hienoja ja kivoja ja varsin mallikkaita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten huomaisi töksähtäviä kohtia ja kaarroksia, vaan nautin tekemisestä Thelman kanssa. Thelma vaikuttaa siltä, että se yrittää todella kovasti lukea ohjausta eikä se touhuile omiaan. Thelma on tyytyväinen kun se saa tehdä. Aina kun sen kanssa tulee radalta, fiilis on huippu. Thelmis on huippu.