Agilityn MM-karsintoja Livestreamista katsoessani kiinnitin huomiota koirakkojen keinusuoritukseen. Oma keinumme alkoi ahdistaa, siispä suuntasimme kentälle.
Otimme avuksi muutaman nakin. Joel ohjasi Thelmaa keinulle ja minä pidin keinun päätä ylhäällä, koska tiedän (ainakin mielestäni) paremmin milloin keinun saa päästää alas. Thelma oli aluksi hädissään kun keinu ei laskeutunutkaan, mutta muutaman toiston jälkeen se ei enää vilkuillut alas. Ensin nakki oli keinun päässä, mutta ajattelin edetä pienin askelin joten siirsin palkan vähän lähemmäksi.
Edistystä tapahtui jonkin verran. Lähden alkuviikoksi moikkaamaan luokkakavereita Keski-Suomeen, joten emme kerkeä treenaamaan keinua ennen pm-joukkuetreenejä ja viikonlopun kisatkin painavat päälle. Mutta ikinä Thelma ei ole ollut noin vastaanottavainen keinutreeneissä. Kyllä tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti