Moo sekä Tii

Nollaa vaille

 Perjantain treeneissä tökki vähän kaikki. Thelma ei suostunut menemään putkeen, samoin kun ei suostunut hyppäämään viime sunnuntaina yhtä hyppyä. Tilanteita yhdistää se, että kummassakin tapauksessa esteen takana, lähellä, oli koiria. Aika outoja tilanteita. Lisäksi muutenkin oli jotenkin sekava meininki. Lopuksi sitten päätin kokeilla kerkeäisinkö tekemään persjätön keppien jälkeisen putken jälkeen. Enpä kerennyt ja sen vuoksi klenkkaillaan edelleen: oltiin Thelman kanssa yhtä aikaa putken suulla ja lensinkin sitten koiran yli soralle täysistä vauhdeista. Reisi ja pohje ovat ruvella ja reisilihas on jotenkin tärähtänyt. Kipu oli aivan älytön ja Thelma parkakin säikähti mun reaktiota. Ajattelin että siinä meni sitten ne kisat.

Video suorituksesta putkitemppuilun ja kaatumisen välissä

Särkylääkkeiden voimalla kuitenkin päästiin kisailemaan. Eka radalla olin myöhässä parissa paikassa, mutta sain ne joten kuten pelastettua. Kohtaloksi koitui keppien jälkeinen hyppy, jonka Thelma hyppäsi väärin päin käteni huitaisua myötäillen. Loppu menikin sitten ihan höpöksi, ainoastaan loppusuora onnistui :D

Toka radalla kaikki onnistuikin hyvin. Ainoastaan puomia edeltävän hypyn jälkeen Thelman juoksu oli jotenkin pomppivaa, paremman linjan olisi saanut kierrättämällä hypyn toisen siivekkeen kautta. Kontaktit oli tosi hienot, A:ta edeltävä putkeen vienti onnistui ja keppien jälkeinen elämä onnistui kuin onnistuikin. Pidin rataa tutustumisessa tosi vaikeana, joten oli hienoa saada se nollilla läpi. Tästä siis toinen nolla kakkosissa ja voitto!

Kolmannella radalla kaikki sujui jälleen hienosti, kunnes Thelmis karkasi A:lle putken sijaan. Kohta oli aikalailla samanlainen kuin kakkosradalla, mutta itse olin vain liian edellä, jolloin Thelmis ehti hoksata A:n. Harmitti tosi paljon, kun meno oli niin hyvää ennen ja jälkeen tuon virheen. Kolmosluokka oli niiiiiiiiin lähellä. Höh!

Thelmiksen kisakirja näyttää nyt tältä. Vielä on aika tyhjää, mutta toivottavasti aukeamat alkavat täyttymään ensi vuonna hurjaa vauhtia. Osallistujamäärät eivät ole olleet suuren suuria, mutta silti mieltä lämmittää Thelmiksen voittokulku. Maantiekiitäjäni<3

Joel on taas Kokkolassa. Kurjaa. Tekemisen puutetta ei kyllä ole, sillä päälle painavat didaktiikan tentti, maantiedon tentti, pianoteoria-tentti, käsityö portfolio, pedagoginen portfolio, TAIKA-johdatuksen tehtävät.. 

Jospa alkaisi jostain päästä lyhentämään listaa.

Hyvä mieli

Tättärää täälläpä me! Tämä koiranomistaja on varsin hyvällä tuulella. Syitä siihen on monenmoisia:

- Viikon sisään kertynyt jopa neljät treenit
- Treeneissä on ollut hauskaa, hyviä ja aivottomia suorituksia on riittänyt
- Katsoessani treenivideoita huvituin huomatessani, että tekipä Thelma mitä vain, minä kiljun tyytyväisenä
- Sunnuntaina on kisat joissa runsaat kolme starttia ja lempparituomari
- Edes lähtöpaikka medien kärjessä ei saa mieltäni laskemaan
- Joel tulee viikonlopuksi Ouluun ja suuntaa takaisin Kokkolaan vasta maanantai-iltana
- Siskoni ja hänen miehensä vierailevat täällä myös viikonloppuna, ensimmäistä kertaa muuttomme jälkeen
- Huomenna on luokanopettajaopiskelijoiden bileet ihan kodin lähellä, ei tarvitse kantaa huolta kulkemisesta tai koirista
- Huomenna saan myös haalarin ja pääsen vihdoin ompelemaan haalarimerkkejä!
- Alman turkki on vihdoin selvitetty, pesty ja trimmattu, huah!
- Didaktiikan tenttikirja osoittautuikin kiinnostavaksi

Sitten videotodisteita treeneistä

Perjantaina:




Tänään:




Sunnuntain treenit on kuvattu iskän kameralla, joten ne tulevat esittelyyn vähän jälkijunassa.

Huippua viikkoa kaikille !

Treenivideoita

Koulukiireet painavat päälle, on tenttejä ja ryhmätöitä jajaja.. Siispä istun tässä kirjoittelemassa tenttiin lukemisen sijaan. Huomenna osallistun siskoni avecina luonnontieteilijöiden pikkujoulusitseille, tulee varmaan huippuilta! Kiirettä pitää siis huomennakin: koulu loppuu klo 16.00 ja klo 17.30 pitäisi olla valmiina taksissa täysissä juhlatällingeissä. Onneksi Elisa hakee koirat jo päivällä luokseen, siellä niillä on seuraa ja itsekin kömmin niiden viereen nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Ja perjantaina klo 8.00 salipalloilu-tunnille. Toimii!

Viime viikonloppuna kävimme ottamassa ekat hallitreenit Laivakankaalla. Ongelmia aiheuttivat lähinnä takaa-kierto juuri ennen puomia sekä hieman myös eteneminen silloin kun jään liian kauas. Täytyy siis alkaa etsimään missä menee Thelmiksen raja ja alkaa vahvistamaan etenemistä. Pallon avulla siinä päästiin jo eteenpäin, mutta leikkaamista keinun jälkeisen hypyn jälkeen ei vielä kestänyt tehdä.

Kevennyksenä alkuun treenimaskottimme Alma, joka ensimmäistä kertaa elämässään toi kuin toiki tennispallon takaisin eikä vain juossut sen perään ja jättänyt sikseen. Reppana. Videolla Thelma hönkii kun Joel pitää siitä kiinni, Alman täytyy antaa välillä juosta itsekin pallon perässä, se kun on paljon hitaampi Thelmaa.

Videon lopussa on Joelin lempparipätkä. Onhan tuo vähän säälittävän näköistä touhua :D




Eilen käytiin Karjalaisen Minnan kanssa OKK:n hallilla treenaamassa rataa. Thelma suhtautui mahtavasti uuteen halliin, häntä koko ajan pystyssä ja koira intoa täynnä. Metelihän kyseisessä hallissa on aikamoinen jo noin yhdenkin koiran säestyksellä, saa nähdä mikä mekkala siellä on ensi viikon kisoissa.

Tässä toinen yrityksemme. Ensimmäisellä kerralla Thelma kielsi ekaa putkea edeltävällä hypyllä, kun ohjasin vähän liian kovasti. Myös puomin alla oleva hämyputki veti koiran puoleensa.



Tajusin yksi päivä, että Thelman kanssa saa aina lähteä treeneistä tyytyväisenä. Tuntuu että Alman kanssa oli isompia ongelmia, kuten kontaktit ja lähdössä pysyminen. Thelmiksen kanssa on huippua aksata.

Tykkääntykkääntykkään!

Tulevaisuutta

Meidän konkkaronkka on majoittunut taas Kemiin. Koirat ovat olleet täällä jo viikon verran, itse kävin välissä pari päivää koulussa. Vasta maanantaina lähdetään takaisin kotiin, toivottavasti meitä kiusanneet muurahaiset olisivat jo kuolleet myrkkyihinsä!

Viikko on kulunut mukavasti oleskellen ja lenkkeillen. Yhden kerran ollaan käyty treenaamassa ja kivasti meni. Treenailtiin pitkän suoran jälkeistä itsenäistä keppikulmien hakemista ja radanpätkää. Thelma eteni pitkästi mun edellä ja haki vaikeankin kulman hyvin. Puomilla ja keinulla Thelma jää edelleen ylös ja nyt aloin miettimään, kelpaako se sittenkään. Miksei se vois juosta ihan loppuun asti? Toisaalta jos se tulee selvästi kontaktille, niin haittaako tuo? En tiiä mitä tehdä.
 
Tänään vierailtiin Ritva-kasvattajan luona Thelman neliviikkoisia pikkusisaruksia katsomassa. Ne oli niiiiin suloisia, pieniä ja tummia kakaroita. Ihme ja kumma ei tehnyt mieli ottaa taskuun yhtäkään, tuntuu että tuo isosysterikin on vielä niin pentu. Päästiin ihailemaan myös kaksiviikkoisia cavaliervauvoja. Suunniteltiin myös Thelman omia vauva-asioita. Tarkoituksena olisi astuttaa neiti joko seuraavista tai sitä seuraavista juoksuista, riippuen tulevatko seuraavat juoksut nyt vai vasta joulun tuolla puolen. Juoksujen olisi nimittäin pitänyt alkaa jo syyskuussa, mutta toisaalta ensimmäisiä juoksujakin saatiin odotella: ne alkoivat vasta Thelman ollessa 1v3kk. Eli hetinyt pentuja ei ole tulossa, mutta piakkoin. Mitä, minun pennulleni?

Oikeastaan tämä on tosi hyvä juttu. Meidän agilityasiat on tällä hetkellä jotenkin tuuliajolla, tai no oikeastaan ihan hyvin, mutten vielä ole varma käytännön tason toimivuudesta. Agilityssä ei itsessään ole vikaa, treenaamaan ja kisaamaan pääsemisessä niinkin. Totaalitauko tulisi siis aivan hyvään saumaan, eipähän tarvisi jaapata. Me ollaan Joelin kanssa kyllä suunniteltu Thelman pennun ottamista, mutta nyt se ei kyllä onnistu. Ensinnäkään käytännössä olisi haastavaa reissata ja elellä yksin kolmen koiran kanssa. Toisekseen haluan keskittyä täysillä Thelmaan, se on niin huippu. Kolmannekseen Thelman ja pennun ikäero olisi liian pieni minun makuuni, olen aina kannattanut isompia ikäeroja lauman koirien välillä. Katsotaan nyt sitten josko joskus Thelmalle teetettäisiin toiset pennut ja sieltä saataisiin meille oma pikkuprinsessa. Entä jos sieltä ei synny tyttöjä? Entä jos se ei enää tule tiineeksi?

Katsokaa vain niin ensi keväänä täällä tassuttelee pieni koikkerivauva ;)

Ps. Marraskuussa vuoden viimeiset kisat, kolme starttia Oulussa. Jeijei!

Videoin

Pikaisesti videoita myös blogin puolelle, tulee laitettua videomatskua aina facebookkiin niin meinaa jäädä tämä unholaan :)

Ensiksi videota viime viikonlopun treeneistä. Tässä eka yritys:




Sitten sanoinkin Jollelle, että pistäppä se kamera poijes ja ruvettiin oikeasti treenaamaan tuota kääntymistä. Jotain meni perille:


Eilen oltiin kisailemassa Oulussa KAS:silla kahden startin verran. Eka radalta tuli hylky:


Toka radalta saatiin sitten eka nolla kakkosissa. Rata oli tosi hyvä. Erityisen tyytyväinen olin A:n kontaktiin, joka tosin ei näy videolta. Aika oli jotain -13.78 ja voitettiin tämä rata. Osallistujia oli seitsemän kappaletta. Huomasin, että meidän kaikki neljä nollaa on voittonollia :)

Hirveetä tuo mun karjuminen ajoittain :D Mutta täytyy jollakin tavalla saada Thelman focus tiukoissa paikoissa muhun. Ei se näytä siitä loukkaantuvan..

Me ollaan saatu myös tunnustus, mutta nyt häätyy rientää serkun synttäreille, eli tunnusteleminen jää myöhemmäksi. Meidän karavaani on taas Kemissä, illalla kotiudutaan Ouluun ja pysytäänkin siellä muutama viikko. Huomenna alkaa eka opetusharjoittelu, jännää!

ps. Jotain täytyy tehä tälle blogin ulkoasulle, ainakin mun koneella nuo videot menee "reunojen yli" ja muutenkin tekstit/kuvat ei näy niin kuin on tarkoitettu. Häätyy ens viikolla värkkäillä!

Aikuinen

Alma on alkanut lähestyä aikuisuuden kynnystä. Viikko sitten neiti täytti seitsemän vuotta. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Alma on kasvanut luisevasta kirpusta pörröiseksi turjakkeeksi ja valloittanut palkintopalleja agilityn merkeissä. Vaikka mustavalkoinen onkin siirtynyt viettelemään eläkepäiviä, ei elämä ole lainkaan kurjaa. Thelman eläessä kurissa ja nuhteessa, saa vanhempi koira kaikenlaisia erivapauksia. Ennen kaikkea kontaktit saa roikia alas vaikka kuinka korkelta ! Onnea maailman ihanin Alma <3

Viime yönä vanhuus muistutti lähestymisestään. Alma alkoi kakomaan vaahtoista, keltaista limaa ja sydän hakkasi kovasti. Kymmeneltä lähdettiin Tornioon päivystävälle eläinlääkärille. Kappas, jäin kiinni siitä, että olen jälleen tullut viikonlopuksi vanhempien huomaan Kemiin ;). Lääkäri kuunteli sydämen ja kuuli lievän sivuäänen. Lievää sivuääntä kuuli myös Heiskanen, tosin jo muutama vuosi takaperin. Lääkäri ei ollut aivan varma johtuivatko oireet siitä, mutta kirjoitti nesteenpoistolääkityskuurin viikoksi. Minusta oireet ovat kyllä aika selkeät, muttei vielä heitetä kirvestä kaivoon.

Eilen kävimme Kuivaniemen mökillä päiväseltään. Koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Illalla Alma olikin sitten todella jumissa, mikä ei yllätyksenä tullut. Pitäisi yrittää kartuttaa omia hieromistaitoja paremmiksi, Alma kun ei muiden hierottavana oikein suostu olemaan. Kaikenlaista sitä pitääkin olla.

Elämä Oulussa on lähtenyt rullaamaan hyvin, ainakin kun on hypännyt Kemin junaan joka viikonloppu ;) Ainoa asia mikä mietityttää, on Ouluagility. Bussilla treeneihin kulkeminen ei ole kovin helppoa ja toisaalta mietin, riittääkö oma kapasiteetti tällä hetkellä viikkotreenehin. Ollaan nyt treenattu joka viikonloppu täällä Kemissä, eli aivan totaalisella tauolla ei olla oltu. Jotain päätöksiä pitäisi tehdä, sillä ilmoittautuminen talven treeniryhmiin on tänään.

Mietinmietinmietin..