Onni on pieniä tassuja ja lämpimiä kuonoja

Pennut ovat nyt kolmen vuorokauden ikäisiä. Uskomatonta miten paljon ne ovat kehittyneet näin lyhyessä ajassa. Imemistekniikka on jalostunut paremmaksi ja liikkuminen on nopeampaa. Ne eivät myöskään enää nosta meteliä, kun käsittelen niitä, vaan köllöttelevät tyytyväisenä kädellä. Thelmiskin antaa minun käsitellä pentuja mainiosti.

Vielä uskomattomampaa on se, että pennuilla alkaa olemaan jo hieman luonne-eroja. Sparrow syö syö syö, se on aina syömässä. Pähkis on ketterä ja nopea liikkumaan. Ville nostaa äläkän heti, jos asiat eivät tapahdu sen mielen mukaan. Majava taas menee hukkaan tämän tästä, mutta nyt se ei nosta siitä meteliä vaan jää tyytyväisenä nukkumaan emon "väärällekin" puolelle itsekseen.

Painot ovat kehittyneet seuraavalla tavalla:

1vrk:

Majava 261g
Ville 269g
Sydän 289
Pähkis 249g
Sparrow 285g

2vrk:

Majava 289g
Ville 282g
Sydän 294g
Pähkis 282g
Sparrow 296g

3vrk

Majava 331g
Ville 328g
Sydän 321g
Pähkis 330g
Sparrow 338g

Pähkis ja Ville näyttävät mielestäni selvästi pienemmiltä kuin muut, vaikka Pähkis onkin painoltana muiden luokkaa. Villen pää on pienempi kuin muilla ja Pähkiksellä on pitempi selkä, mikä ehkä saa sen näyttämään pienemmältä. Majavalla oli ensimmäisinä tunteina ongelmia imemisen kanssa, mutta alkoi kuitenkin imeä reippaasti jo syntymäpäivänä ja oli kasvanut muiden tapaan hyvin jo ensimmäiseen punnitukseen.


Kun tieto mahdollisista Thelman pennuista tuli, aloimme Joelin kanssa miettiä pennun ottamista. Ajattelimme odottaa pentujen syntymään ja katsoa tuleeko tyttöjä. Tyttöjä tuli kuin tulikin, mutta maanantaina tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei pennuista yksikään jää kotiin. Thelman kanssa on kaikki vielä niin kesken ja Almakin vaatii aikaa. Itkuhan siinä tuli, kun Ritvalle soitin että me emme pentua ota. Nämä pennut ovat niin hienoja koiran alkuja, että ne ansaitsevat täyden huomion ja panostuksen. Tässä elämäntilanteessa kolme koiraa vain on liikaa eikä pennun ottaminen olisi oikein sitä, Thelmaa tai Almaa kohtaan. Tottakai näihin pentuihin kiintyy hirveästi enkä uskokaan, että niiden lähteminen on helppo paikka minulle. Onneksi tulevaisuudessa on mahdollisuus saada itselle Majavan, Sydämen tai Pähkiksen pentu, tai teettää Thelmalle toiset pennut.

Viisikolle on tulossa hienot kodit ja ne jäävät aikalailla "perhepiiriin", joten uskon ja kovasti toivon että niistä kuulee vielä paljon ja niiden elämää saa seurata. Yhdelle pennulle on vielä koti hakusessa, Lisätietoja Ritva-kasvattajalta joko sähköpostitse (ritva.koivuranta[at]gmail.com) tai puhelimitse (044 5847 407).


Tätä päivää on varjostanut Thelman ripuli. Ripuli alkoi oikeastaan jo eilen ja on jatkunut läpi yön. Thelmis parka, se on niin väsynyt ja hämillään. Kävin ostamassa sille lääkeitä apteekista, joten toivotaan että tilanne paranisi pian. Pentujen kanssa se on ihan tyytyväisenä, mutta muutaman tunnin välein se tulee läähättäen luokseni ja sitten juostaan pihalle. Täytyy nyt olla tarkkana nesteytyksen ja ruokinnan kanssa, jotta maitoa riittää tarpeeksi.


Loppuun vielä video eiliseltä, pennut 2vrk. Tätä touhua jaksan seurata monta tuntia päivässä. Olen näyttänyt pentuja Skypen kautta myös siskoilleni ja vanhemmilleni. Isäni sanoi mielestäni hyvin, että pennut ovat kuin nuotio; niitä voi katsoa pitkään kyllästymättä näkemäänsä, vaikkei mitään erikoista tapahtuisikaan.





Yöllä joku pennuista harjoitteli jo takajalalla rapsuttamista. Niin ihana olla todistamassa juuri tällaisia hetkiä. Osalla nenän ovat alkaneet jo mustumaan, osalla naama on vielä aivan vaaleanpunainen.

Rakkaudet

Thelman ja Ollin pennut ovat syntyneet !

Eilen Thelmis synnytti maailmaan viisi pentua, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Lauantai-sunnuntai välisen yön se petaili ja läähätti todella paljon, mutta asettui välillä nukkumaan pitäksikin aikaa. Puoli kahdentoista jälkeen Ritva-kasvattaja saapui kätilöksi ja kovan työn tuloksena syntyi ensimmäinen pentu


Majava-tyttö, klo 12.48, 240g

Thelma katseli pentua hieman pitkään, mutta alkoi kuitenkin heti hoitaa sitä hyvin. Majavan selässä on majavan hännänpäätä muistuttava kuvio.



Seuraava pentu syntyi melko heti ensimmäisen perään

Ville-poika, klo 12.48, 242g

Ville sai työnimensä Ville Vallattoman mukaan. Heti kalvoista päästyään huuto ja räpiköiminen oli melkoista. Se oli huomattavasti vilkkaampi kuin ensimmäisenä syntynyt tyttö.




Sydän-tyttö, klo 13.14, 251g

Työnimi hännän tyvestä lähtevän sydämen mukaan.



Pähkis-tyttö, 13.58, 222g

Rakkautta ensisilmäyksellä. Pähkiksen selän kuvio muistuttaa Thelman pähkinä-kuviota. Aikoinaan Thelman työnimi oli Pähkinä, joten tyttö sai nimensä äitinsä mukaan.



Sparrow-poika, klo 14.15, 256g

Viimeisenä muttei vähäisimpänä syntyi Sparrow, Captain Jack Sparrow. Pennun toinen silmä on valkoinen.




Ihmettelen, kuinka tärkeiksi nuo pienet ovat tulleet tässä vajaassa vuorokaudessa. Eivätkä vaan minulle, vaan tuntuu, että niin moni ihminen on niitä odottanut ja toivoo niille kaikkea parasta.


Thelma on niin ihana ja rakas, etteivät sen pennutkaan voi olla mitään muuta <3

The Viikko

Pitkän odotuksen ja päivien laskemisen jälkeen on vihdoin päästy viikolle, jolloin pentujen odotetaan syntyvän. Puntari näytti tänä iltana ennen ruokailua 11,9 vaikka Thelman ulkonäön perusteella voisi luulla painoa olevan paljonkin enemmän. Thelma voi edelleen hyvin, pääosin vain nukkuu, mutta pitää tarkasti huolta ruoka-ajoistaan. Nälkä on kova ja mielellään Almankin ruuat pistettäisiin omaan mahaan. Välillä hengitys on raskaampaa mutta muuten kaikki on ennallaan. Pennut touhuavat mahassa kovasti, niiden liikkeet tuntuivat ensimmäisen kerran viime torstaina vuorokausia ollessa 52. 

Vaikka pennut syntyvät todennäköisesti vasta loppuviikosta, olen kuin tulisilla hiilillä. Koulussakin tuntui että en malta jäädä valmistamaan college-housuja ompelutunnille, kun pitäisi mennä katsomaan miten Thelma voi. Tulin kuitenkin järkiini.. 

56vrk

Tuleva täti-koira <3

Alma on ollut tänään hieman kummallinen. Kun olimme lähdössä käymään siskoni ja hänen miehensä luokse ja laitoin koirille ruokaa mukaan, ei Alma tapansa mukaan tullut hyppimään jalkaani vasten. Luulin että se on jäänyt jumiin jonnekin, mutta ei, se vain makasi olohuoneessa. Saapuessamme siskoni luokse, ei Alma juossut rallia ympäri asuntoa, tervehti vain ihmiset ja pisti pötköttämään. Se siis käyttäytyi kuin hyvä tapainen koira, mikä ei ole sen tapaista. Kävellessämme takaisin kotiin Alma oli jo pirteämpi, joten ilmeisesti alakulo oli ohimenevää, ainakin toivottavasti. Sitä niin saa olla sydän syrjällään näiden pienten kanssa.

Ne ovat rakkaimpia <3

Odotusta

Aika hiljainen on meidän tiimin tahti tätä nykyä. Thelman rauhallisuus on alkanut kummastuttaa Almaakin ja yhtäkkiä se haluaisi leikkiä Thelmiksen kanssa paljon useammin kuin ennen. Ja Thelma vain tuijottaa sitä tylsistyneenä. Kiinnostus herää lähinnä silloin, kun itse leikin Alman kanssa, silloin alkaa Thelmaakin kiinnostaa.

45vrk

Vastustuskyky on ilmeisesti huono noro-viruksen jäljiltä, joten kuume ja kurkkukipu iskivät lauantaina. Nyt olo on jo vähän parempi, toivotaan että menisi nopeasti ohi. 

Thelmis on alkanut etsiä suojaisempia nukkumapaikkoja. Se on ennenkin tykännyt nukkua sängyssä, mutta nyt se kaivaa päiväpeitosta ympärilleen suojaa. Miten mun häsläävä neiti on yhtäkkiä niin rauhallinen ja fiksu? Ihan kuin se olisi kasvanut aikuiseksi puolessa toista kuukaudessa. Välillä uusi moodi tuntuu kivalta, mutta kyllä vanhaa Thelmaa alkaa jo kaivata.

Piiloutumista

Väsynyt autovahti

46vrk

49vrk

Laskettuun aikaan on tasan kaksi viikkoa. Ehkäpä pennut syntyvät jo ensi viikolla. Oma olo on aika rauhallinen, ainakin toistaiseksi. Thelman käytöksen muuttuminen rauhoittaa itseänikin, luotan sen vaistoihin. Ja ennen kaikkea luotan tukijoukkoihini synnytyksessä ja yritän itse vain olla poissa tieltä ;)

40vrk

Thelman tiineys on edennyt jo reippaasti yli puolen välin. Ruoka tuntuu maistuvan entistäkin paremmin, vaikka normaalistikin ruokahalu on hyvä. Painoa on tullut selvästi lisää ja toissapäivänä puntari näytti 11,4kg. Noloa, mutta en tarkalleen tiedä paljon Thelma tavallisesti painaa, veikkaisin että 10kg tai jopa vähän vähemmän.

Tuleva viikko tuo tullessaan opiskelijabileet, teatteria ja vuosipäivän viettoa. Ajattelin jopa uskaltautua keskiviikkona olemaan yksin kotona yötä sen sijaan, että hipsisin siskoni luo nukkumaan Alman ja Thelman viereen. Ne kun ovat siellä hoidossa bileiden vuoksi. Niin hienoa että on lähellä paikka, jonne koirat voi tarpeen tullen viedä. Itsekin voi olla hyvällä omalla tunnolla välillä pois tietäen, että koirilla on seuraa ja ne viihtyvät paremmin kuin hyvin.

Talvilenkki

Pääsin koulusta jo kahdeltatoista ja pääsimme koirien kanssa valoisan aikaan lenkkeilemään. Aivan ihana ilma, lämmin eikä tuule ollenkaan. Koirat ja omistaja tykkää! Viime viikko menikin noro-viruksen kourissa sängyssä maaten, joten mukava päästä taas liikkumaan.

Koulussa aamu kului savitöitä tehdessä, tekniikkana makkaratekniikka ja aiheena Mayat. Tein ruukun, johon piirsin Maya-piirrustuksista löytämiäni apinoita, jotka eivät ehkä niin apinoilta sitten näyttäneetkään..

Kuivumassa

Koirat menevät illaksi Elisan ja Tonin luokse, kun itse lähden kavereideni kanssa iltaa viettämään. Mukava kun koirien ei tarvitse olla yksin, voi itsekin hyvällä omalla tunnolla olla menossa. Tänä viikonloppuna jäämme viettämään Oulu-viikonloppua. Perjantaina ei ole koulua ja Joelkin tulee Kokkolasta jo torstaina, paljon yhteistä vapaa-aikaa tiedossa siis.

Masu kasvaa

Ritva-kasvattaja kävi perjantaina varmistamassa epäilykseni ja totesi Thelman olevan tiine. Thelma on alkanut pyöristyä ja nisät punottavat. Ystäväni näkivät Thelman eilen pitkästä aikaa ja huomasivat myös selvän eron vanhaan, sillä Thelma on normaalisti niin kauhean ruipelo. Kun itse näkee koiraa koko ajan, ei eroa juuri huomaa. Tottakai minäkin huomaan eron silloin, kun Thelma seisoo takajaloillaan. Silloin maha pullottaa jo aika selkeästi, ei vain ruokailujen jälkeen ;)

Thelma on todella väsynyt ja vetäytyy mielellään sänkyyni nukkumaan itsekseen. Lenkillä se toki on reipas oma itsensä, mutta muuten päivät soljuvat varsin rauhallisesti.

Pari äsken ottamaani kuvaa Thelmiksestä.

Olen kahlannut läpi niiiiiin paljon nettisivuja, joissa kerrotaan koiran synnytyksestä. Välillä hirvittää ja välillä tuntuu jo että kyllä tämä tästä. Onneksi on apujoukkoja mukana. Luulenpa että kevät, se paljon hehkuttamani, menee aika tohinalla eteenpäin. Pennut ovat luovutusikäisiä huhtikuussa ja siihen asti aika menee melko pitkälle niiden kanssa touhutessa.

En malta enää odottaa!